JÄTTIHÄPY

paljastaa ihmisten kaksinaismoraalin ja estyneisyyden ymmärtää tämän laatuista taidetta. Sama mielikuvien ja estyneisyyden ilmapiiri vallitsee monissa asioissa, jotka koskettavat ihmisen seksuaalisuutta ja sukupuolisuutta.

Jättihäpy on hieno teos sikäli, että se lyö silmille yhä kaupallistuvaa seksiä ja pornografiaa. Varsinkin pornografia lieveilmiöineen ja teennäisine kuvioineen luo vääriä mielikuvia miehestä ja naisesta sekä yleensä rakastelusta. Pornografia edustaa äheltämistä ja alistamista, joka on vallankäyttöä - sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.

Jättihäpy on rohkea ja innovatiivinen monella tasolla - se on rohkea kannanotto näinä kaksinaismoralismin aikoina jolloin tappamisesta ja raiskaamisesta saa vähemmän linnaa kuin nettikirjoituksista.

Jättihävyn kuuluu ärsyttää ja innottaa - taide pistää tunteita liikkeelle. Kirjoituksista selviää, että moni on kadottanut identiteettinsä ja avoimuutensa häpeään ja syyllisyydentuntoon.

Ei jättihävystä tarvitse tietenkään pitää, jokaisella on oma makunsa, samoin jokaisella teoksella on paikkansa ja aikansa.

Seksuaalisuus on siis edelleen tabu, johon liittyy paljon asioita joita edes (jotkut) ammattilaiset ihmissuhdetyöntekijät eivät pysty kunnolla käsittelemään - oma lehmä kun on niin usein ojassa mukana - motivaatiot voivat määritellä kiinnostuksen suuntaa mutta antaako ne silloin parhaan tuloksen onkin toinen asia.