Jos, tekee työnsä niin hyvin kuin osaa ja tuntee olevansa aina vaan lähtökuopissa, ei voi enää kuvitella saavansa palkkatyössä turvallisuutta sitoutumalla - on pakko keksiä toiminta malleja eli selviytymiskeinoja.
Työn kovat vaatimukset ja vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa työhönsä ovat terveysriski lähes puolelle miljoonalle suomalaiselle.
Nykyisessä kilpailutilanteessa pyritään henkilökuntaa heti vähentämään, jos tulos ei ole osakkeiden omistajien kannalta erityisen hyvä. Henkilökunnan ja heidän terveytensä kustannuksella taotaan rahaa - kiitosta ei tule vaan lyödään lisää. Arvottomuuden tunne ja sairastumisriski kasvaa.
On käsittämätöntä kuinka johtoon on valittu joukko psykopaatteja tai identiteettikriisissä olevia pikkunilkkejä, joille työnantajan propaganda on uponnut niin etteivät he kykene näkemään metsää puilta ja toisaalta he sanovat olevansa puun ja kuoren välissä niin kuin asia onkin.
Mukaan lähti valtio - ja kuntasekatori. Nämä ammattitaidottomat johtajat kuvittelivat kovuudella paikkavansa osaamattomuutensa.
Koska omaan ammattiin vaikuttaminen ei ollut mitenkään mahdollista esimerkiksi hoitoalalla, on ainoa reagointi sairastuminen. Tämän tietävät monet ja siitä puhutaan asialle ei kuitenkaan voida näköjään tehdä mitään. Sama kaoottinen tilanne jatkuu ja jakaa kansaa repien kahtia ja aiheuttaen suurta vahinkoa, joiden syntymaastoa Jokelan tapaukset ovat.
Jakajana on vielä olleet mielivaltaiset pätkätyöt vs. vakituiset - tämä on aiheuttanut sisäistä repivyyttä. Yhteenvetona voi todeta ettei poissaoloille näy laskua ennen kuin aletaan tervehdyttämään sitä syöpää joka vaivaa työelämää ja kuten syövällä on tapana se metastasioi eli leviää lähes hallitsettomasti. Näin on juuri käynyt.
Pirullisinta tässä on se ettei kukaan selviä "hengissä" tästä vaan kaikki olemme samassa "jengissä", tämä on vähintään se asia joka pitäisi tajuta ja jonka pitäisi ohjata yksilön vapauden ihannoinnista kansan hyvinvointiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti