JÄRKEÄ VAI EI JA ONKO SILLÄKÄÄN VÄLIÄ, JOLLEI ASIOITA OLISI PRIORISOITAVA.
Ei ole kyse tuomitsemisesta - vaan asioiden ihmettelemisestä ja kyseenalaistamisesta, siis arkipäivän asioita, joita jokainen tekee toivottavasti joka päivä.
Itse mietin tätä priorisoinnin kannalta - siis -> mihin rahaa käytetään. tiedetään, että terveyskeskusten kaikki resurssit ovat niin minimissä kuin vain voi olla. Onko siis Habbo hotelli se paikka, jossa terveystietoa jaetaan? Vai voisiko se innovatiivisuus olla jotain muuta?
Muutenhan tämä on ajatuksena ihan "kiva" - mutta mitkä ovat sen terveydelliset tai preventiiviset hyödyt ja mitkä ovat sen haitat, jos ko. "fiktiivinen" hahmo puhuukin palturia esimerkiksi vanhemmistaan / kavereistaan / opettajistaan/ jne. mihin toimenpiteisiin tämä johtaa. Mitä, jos hahmo on aikuinen - ehkä hiukan perverssi, joka haluaa käydä "terkkarilla", tai onko terkkari riittävän pätevä vastaamaan oikein kysymyksiin, joita esittää hahmo - siinä jää tärkeimmät huomiot tekemättä, kuten ääni, habitus, käyttäytyminen, puhumattakaan ulkoisista selvistä mahdollisista muutoksista - kuka on vastuussa. TEO ( terveydenhuollon oikeusturvakeskus) on kirjannut kaikki hoitoa laillisesti antavat henkilöt - jotka vastaavat henkilökohtaisesti antamastaan hoidosta sanktion uhalla.
Eli kannattaa ajatella ja kysellä - miksi toimitaan näin? Arvostan innovatiivisuutta ja vuorovaikutustaitoja. Nyt ajateltuani asiaa tätä kirjoittaessani - tuntuu tämä olevan melko absurdi ajatus laittaa tähän julkista rahaa ja siksi minusta asia olisi syynättävä uudelleen perijuurin.
lauantai 31. toukokuuta 2008
Kunnianloukkauksesta vielä...
...rikoslaissa todetaan, että kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
perjantai 30. toukokuuta 2008
Itsekeskeisyys/narsismi ja kunnianloukkaus
Näyttävät olevan osa narsistista yhteiskuntaamme. Siinä näkyvimmän osan ovat ottaneet päättäjät ja ne, jotka pitävät toimiaan ja itseään korvaamattomina. Näistä kunnianloukkausoikeudenkäynneistä varmaan osa on ihan täyttä asiaa. Ei voi välttyä kuitenkaan ajatukselta, että osa tulee ns. terveen mielen takana vaikuttavasta narsistisesta psykopatiasta, joka on sairaus, jota ei sairastunut itse huomaa vaan myrkyttää ympäristönsä jatkuvalla splittaamisella ja halkomisella.
Turvallisesti et voi koskaan olla tällaisen ihmisen ystävä, sillä hän on valmis pettämään aina mikäli saa täytettä omalle tyhjyyden tunteelleen. Omat tunteet projisoidaan toisiin. Narsistin käytös on epäaitoa ja heitä tapaat useimmin esimiehinä - menestyjinä - poliitikkoina. Syy tähän on selvä - olemattomuus yrittää saada olomuodon, mutta, koska sisäisesti ei ole eikä tule näkyväksi - ei subjektiivista sisäistä tunnetta omasta identiteetistä koskaan synny. Tämä on se syy miksi heitä löytyy "johtopalleilta" - jatkuva piiskaaminen ylöspäin - mitään keinoja käyttämättä, muut ovat siinä astin lautoja. Lyhyesti hän ei todennäköisesti tule muuttumaan - vaikka muut tekisivät mitä hän odottaa...he ovat loputtomia saivartelijoita, jotka kääntävät mustan valkeaksi ja päinvastoin. Tästä löytyy esimerkkejä Raamatusta - fariseusten ja lainopettajien jatkuva saivartelu - koska heissä ei ollut vikaa ja he asettivat itsensä aina toisten yläpuolelle.
Jeesus kuvasi heitä ontoiksi - sisäisesti tuhoutuneiksi. He saavat voimansa varastamalla sen muilta - he loukkaantuvat herkästi - heidän kunniansa loukkaaminen on syvä ja samalla se pitää kuitenkin sisällään selityksen, joka valitettavasti uppoaa ihmisiin juuri kuten he haluavatkin.
He huutavat: `yhtä asiaa en voi sietää, nimittäin sitä, että joku hallitsee minua` ( Sören Kiergegaard) mutta...juuri tämä mitä hän eniten pelkää on se ainoa lääke joka tähän sairauteen tehoaa.
On mahdotonta sanoa mitkä ovat ne kustannukset, jotka nämä vuositasolla aiheuttavat ja ketään ei voi mennä sormella osoittamaan ja syyllistämään tai nimittelemään. Tosiasia kuitenkin on, että tämä sairaus on olemassa ja sitä esiintyy paljon enemmän kuin uskalletaan ajatellakaan.
Miksi sitten aina nämä ihmiset marssivat esiin ja miksi heitä äänestetään ja uskotaan. Tämä on ainakin osittain selvitettävissä ihmisen ryhmäkäyttäytymistä koskevien tutkimusten valossa sekä historian tutkimuksen valossa. Palataan tähän, nyt täytyy juoda aamusufeet...
Sinun täytyy astua johtoon...vai oliko se minun...:(
Turvallisesti et voi koskaan olla tällaisen ihmisen ystävä, sillä hän on valmis pettämään aina mikäli saa täytettä omalle tyhjyyden tunteelleen. Omat tunteet projisoidaan toisiin. Narsistin käytös on epäaitoa ja heitä tapaat useimmin esimiehinä - menestyjinä - poliitikkoina. Syy tähän on selvä - olemattomuus yrittää saada olomuodon, mutta, koska sisäisesti ei ole eikä tule näkyväksi - ei subjektiivista sisäistä tunnetta omasta identiteetistä koskaan synny. Tämä on se syy miksi heitä löytyy "johtopalleilta" - jatkuva piiskaaminen ylöspäin - mitään keinoja käyttämättä, muut ovat siinä astin lautoja. Lyhyesti hän ei todennäköisesti tule muuttumaan - vaikka muut tekisivät mitä hän odottaa...he ovat loputtomia saivartelijoita, jotka kääntävät mustan valkeaksi ja päinvastoin. Tästä löytyy esimerkkejä Raamatusta - fariseusten ja lainopettajien jatkuva saivartelu - koska heissä ei ollut vikaa ja he asettivat itsensä aina toisten yläpuolelle.
Jeesus kuvasi heitä ontoiksi - sisäisesti tuhoutuneiksi. He saavat voimansa varastamalla sen muilta - he loukkaantuvat herkästi - heidän kunniansa loukkaaminen on syvä ja samalla se pitää kuitenkin sisällään selityksen, joka valitettavasti uppoaa ihmisiin juuri kuten he haluavatkin.
He huutavat: `yhtä asiaa en voi sietää, nimittäin sitä, että joku hallitsee minua` ( Sören Kiergegaard) mutta...juuri tämä mitä hän eniten pelkää on se ainoa lääke joka tähän sairauteen tehoaa.
On mahdotonta sanoa mitkä ovat ne kustannukset, jotka nämä vuositasolla aiheuttavat ja ketään ei voi mennä sormella osoittamaan ja syyllistämään tai nimittelemään. Tosiasia kuitenkin on, että tämä sairaus on olemassa ja sitä esiintyy paljon enemmän kuin uskalletaan ajatellakaan.
Miksi sitten aina nämä ihmiset marssivat esiin ja miksi heitä äänestetään ja uskotaan. Tämä on ainakin osittain selvitettävissä ihmisen ryhmäkäyttäytymistä koskevien tutkimusten valossa sekä historian tutkimuksen valossa. Palataan tähän, nyt täytyy juoda aamusufeet...
Sinun täytyy astua johtoon...vai oliko se minun...:(
Lainaus HS 31.5.2008 Tutkimus kannabiksesta
Seuraavassa HS kirjoitus, jossa on lyhyt lainaus tutkimuksesta. Tämä ajoittui juuri sopivasti kannabiksen laillistamisen puolesta marssineiden tapahtuman kanssa.
Tutkimuksesta ja sen laadullisuudesta kaikin puolin herää useita kysymyksiä ja siksi tutkimuksen ennakkoasetelmat ja menetelmät olisi syytä saattaa tietoon - muutoin ei tällaisella tutkimuksella ole juurikaan toivottavaa merkitystä ( jättää kokeilematta) JS ( kirjoituksen alla on blogin pitäjän "minuuttiaatoksia" asiasta.
HS 31.5.2008
Tutkimuksesta ja sen laadullisuudesta kaikin puolin herää useita kysymyksiä ja siksi tutkimuksen ennakkoasetelmat ja menetelmät olisi syytä saattaa tietoon - muutoin ei tällaisella tutkimuksella ole juurikaan toivottavaa merkitystä ( jättää kokeilematta) JS ( kirjoituksen alla on blogin pitäjän "minuuttiaatoksia" asiasta.
HS 31.5.2008
Oulu. Kannabiksen eli hampun käyttö nuorella iällä lisää riskiä sairastua psykoosiin ja jopa skitsofreniaan. Oulun yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan kannabista käyttäneillä nuorilla on huomattavasti muita enemmän psykoosin ennakko-oireita.
Kannabiksen käyttäjä saattaa esimerkiksi kuvitella, että häntä seurataan tai hänessä itsessään tapahtuu jotain selittämätöntä.
"Mitä useammin nuori on käyttänyt kannabista sitä enemmän hänellä on oireita eli hän on altis sairastumaan psykoosiin tai jopa sen vakavimpaan muotoon skitsofreniaan, Oulun yliopiston dosentti", akatemiatutkija Jouko Miettunen selvittää.
Hänen mukaansa psykoosiin sairastumista selittää se, että kannabis vaikuttaa aivoihin. Pitkäaikainen käyttö aiheuttaa aivoissa muutoksia.
Kannabiksen käyttö nuorella iällä on vahvempi skitsofrenian riskitekijä kuin käyttö vanhempana. Tästä on olemassa jo aiempaa tutkimusnäyttöä.
"Meidän tutkimuksessamme suuri osa kannabista käyttäneistä nuorista ilmoitti vähintään kolme psykoosin ennakko-oiretta", Miettunen sanoo.
Kyseessä on toistaiseksi laajin väestöpohjainen tutkimus kannabiksen käytöstä ja psykoosialttiudesta. Siihen osallistui yli 6 000 pohjoissuomalaista nuorta, jotka ovat syntyneet vuosina 1985–86. Tutkimuksen aikaan he olivat 15–6-vuotiaita.
Miettunen kertoo, että tutkimuksessa mukana olleista nuorista hieman alle kuusi prosenttia ilmoitti kokeilleensa kannabista kerran tai useammin. Alle prosentin osuus nuorista oli kokeillut kannabista vähintään viisi kertaa.
Tytöt olivat innokkaampia kokeilijoita kuin pojat.
"Nämä luvut eivät ole kansainvälisesti arvioiden kovin suuria. Esimerkiksi Englannissa kannabiksen käyttäjiä voi olla 15–16-vuotiaiden ikäluokassa jopa 25 prosenttia. Viime vuosina kannabiksen käyttö on kuitenkin lisääntynyt myös Suomessa", Miettunen tietää.
Suomalaisesta aikuisväestöstä yli 100 000 sairastaa psykoosia. Miettunen ei osaa sanoa, kuinka moni tästä joukosta on sairastunut kannabiksen käytön seurauksena.
Hänen mukaansa uhkana kuitenkin on, että lisääntynyt kannabiksen käyttö näkyy jatkossa myös sairastumisluvuissa.
Oulun yliopiston tutkimus julkaistiin lauantaina British Journal of Psychiatry -lehdessä.
Nuoret ja kokeilunhalu.
Mielipide.
On aika lailla järkeenkäypää, että hampunpoltto niillä jotka ovat psyykkisesti epävakaita ja taipuvaisia skitsofreniaan sairastuvat siihen. Kannabiksen polton on tiedetty jo pidemmän aikaa altistavan sairastumiselle mutta sitä ei tiedetä olisiko yksilö sairastunut muutenkin jossain elämänsä vaiheessa.
Lukijan ja kannanottajan täytyy tuntea skitsofreniaa sairautena voidakseen ymmärtää asia kokonaisuutta. Skitsofrenian yleinen puhkeamisikä on nuoruus - parinkympin korvilla. Ei yksi eikä kaksi kertaa, kun kuulen toteamuksen; " juuri kirjoitti hyvät ylioppilaspaperit ja ", sitten tuli tämä sairaus. Sairaus puhkeaa harvemmin myöhemmällä iällä, tosin vanhuuden sekamuotoista skitsofreniaa esiintyy, jossa juuri on paranoidisia piirteitä. Puhtaat skitsofreenikot ovat vähentyneet sekamuotoisten skitsofreenisten ja sekakäytön myötä. Sekakäyttö on ehdottomasti suurin ongelma niin psyykkisesti ja fyysisesti. Uskallan väittää, että näistä kokeilijoista suurin osa on kokeillut myös muita - ei heille määrättyjä - huumeita. Lääkkeet - muut huumaavat kaasut ja höyryt - sienet- alkoholi - amfetamiini etc.
Kokeilualttius on varhaisnuoruudessa melko korkealla ja ei tiedetä - onko tähän pontimena halu lieventää ahdistusta ja toisaalta olisiko nämä tapaukset pitänyt jo seuloa aiemmin. Nythän se on resurssien puutteessa vaikeampaa ja vaikeampaa ja minusta tuntuu, että siksi keksimällä keksitään helppoja ratkaisuja - niitä ei kuitenkaan ole - ei edes näköpiirissä, valitettavasti.
Se tiedetään, että alkoholi aiheuttaa välillisesti ja välittömästi paljon kuolemantapauksia ja vahinkoja - niin itselle kuin muille.
Maailmalla tehtyjen tutkimusten perusteella kannabiksen aiheuttamista psykooseista ei ole varmuutta. Sen sijaan on huomattava vaara tietyntyyppisten ihmisten jäädä koukkuun ja siirtyä vahvempiin huumeisiin. Koska laki kieltää yksiselitteisesti huumeet on ne syytä jättää kokeilematta.
Onko tässä tutkimuksessa annettu käyttäjille puhdasta kannabista - vai onko kannabis kotoisin katukaupasta, jolloin se voi sisältää mitä tahansa? ( koska on laitonta - eikä valmistuksen valvontaa ole) Tähän toivoisi vastausta - muuten tuo tutkimus on täysin tynkä.
Suosittelen täysin raitista elämää - avoimesti ja rohkeasti se antaa parhaan tyydytyksen.
On aika lailla järkeenkäypää, että hampunpoltto niillä jotka ovat psyykkisesti epävakaita ja taipuvaisia skitsofreniaan sairastuvat siihen. Kannabiksen polton on tiedetty jo pidemmän aikaa altistavan sairastumiselle mutta sitä ei tiedetä olisiko yksilö sairastunut muutenkin jossain elämänsä vaiheessa.
Lukijan ja kannanottajan täytyy tuntea skitsofreniaa sairautena voidakseen ymmärtää asia kokonaisuutta. Skitsofrenian yleinen puhkeamisikä on nuoruus - parinkympin korvilla. Ei yksi eikä kaksi kertaa, kun kuulen toteamuksen; " juuri kirjoitti hyvät ylioppilaspaperit ja ", sitten tuli tämä sairaus. Sairaus puhkeaa harvemmin myöhemmällä iällä, tosin vanhuuden sekamuotoista skitsofreniaa esiintyy, jossa juuri on paranoidisia piirteitä. Puhtaat skitsofreenikot ovat vähentyneet sekamuotoisten skitsofreenisten ja sekakäytön myötä. Sekakäyttö on ehdottomasti suurin ongelma niin psyykkisesti ja fyysisesti. Uskallan väittää, että näistä kokeilijoista suurin osa on kokeillut myös muita - ei heille määrättyjä - huumeita. Lääkkeet - muut huumaavat kaasut ja höyryt - sienet- alkoholi - amfetamiini etc.
Kokeilualttius on varhaisnuoruudessa melko korkealla ja ei tiedetä - onko tähän pontimena halu lieventää ahdistusta ja toisaalta olisiko nämä tapaukset pitänyt jo seuloa aiemmin. Nythän se on resurssien puutteessa vaikeampaa ja vaikeampaa ja minusta tuntuu, että siksi keksimällä keksitään helppoja ratkaisuja - niitä ei kuitenkaan ole - ei edes näköpiirissä, valitettavasti.
Se tiedetään, että alkoholi aiheuttaa välillisesti ja välittömästi paljon kuolemantapauksia ja vahinkoja - niin itselle kuin muille.
Maailmalla tehtyjen tutkimusten perusteella kannabiksen aiheuttamista psykooseista ei ole varmuutta. Sen sijaan on huomattava vaara tietyntyyppisten ihmisten jäädä koukkuun ja siirtyä vahvempiin huumeisiin. Koska laki kieltää yksiselitteisesti huumeet on ne syytä jättää kokeilematta.
Onko tässä tutkimuksessa annettu käyttäjille puhdasta kannabista - vai onko kannabis kotoisin katukaupasta, jolloin se voi sisältää mitä tahansa? ( koska on laitonta - eikä valmistuksen valvontaa ole) Tähän toivoisi vastausta - muuten tuo tutkimus on täysin tynkä.
Suosittelen täysin raitista elämää - avoimesti ja rohkeasti se antaa parhaan tyydytyksen.
Rikka Vanhasen ja hallituksen rokassa
Vaalirahoituksesta on sukeutunut melkoinen sotku ja väärinkäsitysten sekamelska - missä nyt katsotaan tahtojen temmellyskentällä - kenen kantti kestää. Suomen kansalaisten kustannuksella tietenkin.
Tämä ei ole mikään väittelykilpailu. Ei oikeisto eikä vasemmisto kysymys. Luottamuspulasta on kysymys - kansalaiset eivät luota demokraattiseen järjestelmäämme - lunta tulee tupaan joka raosta.
Kysymys on jatkuvista pienistä tapahtumista - kategorisesti on vaalien jälkeen tullut ilmi asioita, jotka ovat nakertaneet hallitusta. Ei Vanhanen tai kukaan muukaan ole mitenkään tähän yksin syypää. Hänen asemansa on kuitenkin tasavallan pääministerinä "vastuullisin"
Vanhasen ja koko hallituspuolueiden lanseeraamat perhearvot ovat saaneet kolauksen jo Vanhasen erosta ja "ajautumisesta" naisseikkailuihin, jota hän ei vanhana "perhemiehenä" osannut pelata oikein - vaan media pommitti laivan upoksiin. Vanhasella on täysi oikeus täyteen yksityiselämään mutta seisominen kansakunnan kaapin päällä on näkyvä paikka, joten kommenttia varmasti tulee.
Eräs asia oli Kataisen vaalia edeltävät puheet ja lupaukset, jotka koettiin valehteluksi ja äänien kalastukseksi, oliko asia näin vai ei, sillä ei ole merkitystä.
Hieman opetan; viestin merkitys on se millaisena sen vastaanottaja kokee, siinä ei viestittäjän tarkoitus tule koskaan pyhittämään tätä subjektiivista tosiasiaa.
Ei ole siis kysymys oikeistosta tai vasemmistosta - on kysymys luottamuksesta ja se on mennyt- paitsi niiltä, jotka ovat myyneet sielunsa jonkun aatteen puolesta - tämä menee Vihreille - ennen kaikkea.
Asetelma alkaa olla jo todella absurdi. Kiitos hyvästä työstä ja näkemiin.
Tämä ei ole mikään väittelykilpailu. Ei oikeisto eikä vasemmisto kysymys. Luottamuspulasta on kysymys - kansalaiset eivät luota demokraattiseen järjestelmäämme - lunta tulee tupaan joka raosta.
Kysymys on jatkuvista pienistä tapahtumista - kategorisesti on vaalien jälkeen tullut ilmi asioita, jotka ovat nakertaneet hallitusta. Ei Vanhanen tai kukaan muukaan ole mitenkään tähän yksin syypää. Hänen asemansa on kuitenkin tasavallan pääministerinä "vastuullisin"
Vanhasen ja koko hallituspuolueiden lanseeraamat perhearvot ovat saaneet kolauksen jo Vanhasen erosta ja "ajautumisesta" naisseikkailuihin, jota hän ei vanhana "perhemiehenä" osannut pelata oikein - vaan media pommitti laivan upoksiin. Vanhasella on täysi oikeus täyteen yksityiselämään mutta seisominen kansakunnan kaapin päällä on näkyvä paikka, joten kommenttia varmasti tulee.
Eräs asia oli Kataisen vaalia edeltävät puheet ja lupaukset, jotka koettiin valehteluksi ja äänien kalastukseksi, oliko asia näin vai ei, sillä ei ole merkitystä.
Hieman opetan; viestin merkitys on se millaisena sen vastaanottaja kokee, siinä ei viestittäjän tarkoitus tule koskaan pyhittämään tätä subjektiivista tosiasiaa.
Ei ole siis kysymys oikeistosta tai vasemmistosta - on kysymys luottamuksesta ja se on mennyt- paitsi niiltä, jotka ovat myyneet sielunsa jonkun aatteen puolesta - tämä menee Vihreille - ennen kaikkea.
Asetelma alkaa olla jo todella absurdi. Kiitos hyvästä työstä ja näkemiin.
Tampereen Dilemma...
| | Tässä jutussa on jotain, joka ei täsmää - en tiedä mitä mutta viitaan edellä kirjoitettuun. On ikävää, että globaalius on tullut muuallekin kuin yrityksiin, jotka teettävät töitään maissa, jossa yleisesti tiedetään käytettävän lapsityövoimaa ja orjapalkkausta - maissa joissa ei demokratiaa ole nimeksikään. On vakava asia loukata toisen kunniaa niin, että tästä koituu kohtuutonta haittaa, se on väärin ja rikollista. Minusta tuntuu, ettei kirjoittaja ole tätä tajunnut. Omia mielipiteitään kai on sentään lupa ilmaista, vai onko? Yksi, jos toinenkin on saanut jopa suuriakin summia loukatusta kunniastaan, muta tuskin koskaan tavallinen mökinakka tai ukko - ketään ei kiinnosta tavallisen ihmisen kunnianloukkaus. Kuinka monen kunnia on tullut loukattua virkavallan taholta tai virkamiehen tai työpaikalla, uskon, että hyvin monen. Kuinka monen kunnia riistettiin loppuelämäksi "pankkituen" ansiosta - kymmenien tuhansien suomalaisten, mitä korvauksia he ovat saaneet - eivät mitään muuta kuin ulosottomiehen peräänsä kymmeniksi vuosiksi. Esko Aho sai sen sijaan loukatusta kunniastaan muistaakseni satatuhatta markkaa. Ei voi tässä valossa välttyä ajatukselta, että laki ja oikeus eivät tässä kohtaa. Mitä nämä loukkaukset ja yllytykset aivan tarkalleen ovat olleet? Onko tässä menossa jauhot ja vellit sekä puurot sekaisin. Salailu ja valkoisten valheiden päästeleminen ei enää onnistu tietoinformaatioyhteiskunnassa ja tähän on kyllä suomalaistenkin totuttava, myös käräjätuomareiden - laamannien ja poliisien, kansanedustajista puhumattakaan. Omia sivujani loukattiin niin, että jouduin sulkemaan palautteen antokanavan - ei siinä ketään voinut syyttää. Pidän nettikirjoittelua kuitenkin pienempänä pahana kuin todellista fyysistä väkivaltaa ja, jos jotain hyvää haluaa nähdä - niin ehkä se toimii jonkinlaisena purkukanavana ja myös ilmaisee jotain kansan tunteista. Näitä ylilyöntejä en tietenkään hyväksy. Onko tässä kysymyksessä todella ihminen joka kykenee ottamaan vastuun tekemisistään ja onko vankila se paikka, joka hänet parantaa. |
Kummia mansesta....
Internet-kirjoittelu vie tamperelaismiehen vankilaan
Tampereen käräjäoikeus on tuominnut tamperelaisen Seppo Olavi Lehdon kahdeksi vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi vankilaan useista törkeistä kunnianloukkauksista. HS.
Tampereen käräjäoikeus on tuominnut tamperelaisen Seppo Olavi Lehdon kahdeksi vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi vankilaan useista törkeistä kunnianloukkauksista. HS.
Tähän vielä pari liikuttavaa tosiasiaa,
joita ei voi kiertää. Yhteiskunnassa demokratia ei voi toimia ilman, että ihmisellä on edes hitusen vapaata eksistentiaalisesta ahdistuksesta. Tapahtuu tämä sitten kotona - töissä- missä vaan.
Ilman vapaan subjektiuden tunnetta, joka nyt kaikin mahdollisin keinoin yritetään tukahduttaa, silkkaa ajattelemattomuutta / tietämättömyyttä on turha odottaa mitään laajempaa maailmankansalaisuutta - keskiverto ihminen painaa nyt jo täysillä työnsä - työmatkansa, että mikrotasolla tämä näkyy erilaisina yksilön häiriöinä. Makrotasolla näkymä heikkenee koko ajan.
Suomen hallitus ei ole kyennyt tekemään mitään järkevää energiapoliittista kokonaispäätöstä, sen sijaan ollaan hyvin huolestuneita sellaisista asioista, kuten ilmaston lämpeneminen - se peli menetettiin jo 1900- luvun alun kehityksen myötä - > suunta on sama - toiminta on vain ymmärrettävästi absurdimpaa ja kiihtyy loppua kohti. Me kuolemme kaikki. Hyvää päivänjatkoa.
Ilman vapaan subjektiuden tunnetta, joka nyt kaikin mahdollisin keinoin yritetään tukahduttaa, silkkaa ajattelemattomuutta / tietämättömyyttä on turha odottaa mitään laajempaa maailmankansalaisuutta - keskiverto ihminen painaa nyt jo täysillä työnsä - työmatkansa, että mikrotasolla tämä näkyy erilaisina yksilön häiriöinä. Makrotasolla näkymä heikkenee koko ajan.
Suomen hallitus ei ole kyennyt tekemään mitään järkevää energiapoliittista kokonaispäätöstä, sen sijaan ollaan hyvin huolestuneita sellaisista asioista, kuten ilmaston lämpeneminen - se peli menetettiin jo 1900- luvun alun kehityksen myötä - > suunta on sama - toiminta on vain ymmärrettävästi absurdimpaa ja kiihtyy loppua kohti. Me kuolemme kaikki. Hyvää päivänjatkoa.
Turha kysellä -
| | mikä lapsia vaivaa? Kysykää mikä aikuisia vaivaa? Mikä minua vaivaa? Miksi hyväksyn kaiken tämän silmieni edessä tapahtuvan riiston? Miksi ei ole aikaa lapsille? Miksi mennään viettämään yhteistä aikaa kauppakeskuksiin? Katsokaa USAaa - kiinnostavaa siinä on näkymä huomisen Suomesta, sillä erotuksella, että meillä yritetään globaali kapitalismin rinnalla pyörittää vielä pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa, joka on jo kuollut. Eriarvoisuuden lisääntyminen - maailmanlopun tunnelmat aiheuttavat turvattomuutta, joka heijastuu kaikkialle- eniten ehkä lapsiin. Esitetään mitä erilaisimpia uhkakuvia yksilö - ja yhteiskuntatasolta, jotka kaikki edustavat vain huonosti tai puolihuolimattomasti tehtyihin tutkimuksiin. Kuolema on haudattu kokonaan - sitä ei nyky-yhteiskunnassa ole, siksi saa tehdä mitä haluaa. Perheiden kasvatustyö ja sen julkinen tukeminen ( neuvolat, koulu etc.) on täysin jäässä. Ei niin, että selkä saunaa tarvittaisiin lisää vaan ehkä mieluummin pullantuoksuisia koteja. Koko naisemansipaatio ja naisten urakehitys on alusta alkaen ollut vailla mitään mieltä. Ei tasa-arvon kannalta muta kotiäidin mollaaminen ja laittamine tukien varaan on tehnyt pilkkaa koko äitiydestä, tästäkin kiitos eduskunnassa olevien "järkipäiden". Kansalaisilla on oikeus edes kohtuullisiin päätöksentekijöihin, jotka eivät ole lobattavissa ja jotka eivät kätkeydy valheen irvokkaan naamarin taakse. Suomalainen nainen ja mies ovat sen verran viisaita, että he kyllä näkevät enemmän kuin moni luulee. Paitsi henkeen ja vereen puolueitaan puolustavia loiseläjiä, tai vanhuksia , jotka elävät menneitä vuosikymmeniä ja joiden äänestämiseen vaikuttaa vuoden -18 tapahtumat. Kasvatuskeskustelu on näivettynyttä "luulottelua", samat naamat aamusta iltaan selittävät kuinka asiat ovat, kuten tässäkin asiassa tulemme huomaamaan. Raha ja menestys eivät koskaan tule korvaamaan todellisia arvoja - tämä on tiedettävä tai on turha puhua mistään mitään. |
Vanhasen toilailut jatkuvat...
 | Vanhasen kolme suwantokuha | 30.5.2008 9:12 |
| | puolustusmekanismia ovat. Kieltäminen, "näin on asia"- näin se ei ole" Kohteensiirto, sen sijaan, että olisin vihainen prinsessa Ruususelle - olen vihainen TEHYlle Skotomatisaatio, minä en näe mitä en halua nähdä tai minun mielikuvia kartassani ei ole tuota rastia lainkaan...mutta näen sen sijaan jotain muuta... ...ja sitten järkeistetään koko homma, siinä se paketti on. Mielestäni tällä hallituksella on jo niin valtava tukki omassa silmässään, jota ne eivät huomaa, että jonkun on se kerrottava mutta kenen...Tarja Halosesta ei ole, hänestä on jostain kumman syystä tullut kuin nukke kaapin päällä, joten sikäli presidentin valtaoikeudet voi riisua -ja vielä siksikin, että kansalta on riisuttu valta ja vastuu. Ja siinä ovat esimerkkinä hyvin toimineet eduskuntalaitos kokonaisuudessaan. |
keskiviikko 28. toukokuuta 2008
Milloin...
Naked Truth
...hyvin toimivasta palvelujärjestelmästä - tuli rasite yhteiskunnalle ja kansantaloudelle...silloin alkoi sosiaalinen liukumäki alaspäin...silloin ammattitaitoisesta henkilökunnasta tuli vain kuluerä budjetissa...silloin sosiaalityöntekijät saivat kuulla olevansa vain "musta aukko"...silloin jatkuva ristiriita toiminnan luonteen - perustan - ja ulkopuolisten päättäjien odotusten välillä muuttui kestämättömäksi...silloin saapui työuupumus ja totaalikännääminen...näiden fakkiidioottien toimesta, jota silloin yrittivät soveltaa yritysmaailman sääntöjä ja toimintaa hyvinvointivaltion perustaan...silloin kaatui hyvinvointivaltio ja alkoi ahneiden hamstraaminen ja julkinen puoli säästi itsensä henkihieveriin, josta toipuminen vie sukupolven tai kaksi...
Naked Truth
...hyvin toimivasta palvelujärjestelmästä - tuli rasite yhteiskunnalle ja kansantaloudelle...silloin alkoi sosiaalinen liukumäki alaspäin...silloin ammattitaitoisesta henkilökunnasta tuli vain kuluerä budjetissa...silloin sosiaalityöntekijät saivat kuulla olevansa vain "musta aukko"...silloin jatkuva ristiriita toiminnan luonteen - perustan - ja ulkopuolisten päättäjien odotusten välillä muuttui kestämättömäksi...silloin saapui työuupumus ja totaalikännääminen...näiden fakkiidioottien toimesta, jota silloin yrittivät soveltaa yritysmaailman sääntöjä ja toimintaa hyvinvointivaltion perustaan...silloin kaatui hyvinvointivaltio ja alkoi ahneiden hamstraaminen ja julkinen puoli säästi itsensä henkihieveriin, josta toipuminen vie sukupolven tai kaksi...
Naked Truth
maanantai 26. toukokuuta 2008
Naked Truth naisemansipaatiosta
Naked Truth
...tunnustan, en olisi, jos olisin tiennyt - halunnut suuria...masennuksesta selvittyäni ja syömishäiriöstä...olisin tyytynyt vähempään, saanut tyydytyksen omilla käsillä tekemisestä, lämpimästä kodista, pullan tuoksusta - miksi kaikki kääntyi vaatimukseksi - minullahan piti olla vapaus...-60 luvun feministit pakottivat minut uranaiseksi...haluan vain olla oma itseni - edes joskus, " vain tyhmä kotirouva"...
...tunnustan, en olisi, jos olisin tiennyt - halunnut suuria...masennuksesta selvittyäni ja syömishäiriöstä...olisin tyytynyt vähempään, saanut tyydytyksen omilla käsillä tekemisestä, lämpimästä kodista, pullan tuoksusta - miksi kaikki kääntyi vaatimukseksi - minullahan piti olla vapaus...-60 luvun feministit pakottivat minut uranaiseksi...haluan vain olla oma itseni - edes joskus, " vain tyhmä kotirouva"...
Eilen aamuteeveessä ANOREXIA....
Eilen aamuteeveessä käsiteltiin sinänsä vakavaa aihetta - anorexiaa, johon kuolleisuus sairastuneista on noin 4-6%, riippuen hieman kuinka asiaa tarkastellaan.
Ohjelmasta sai käsityksen, että kaksi ihmistä - psykiatrian erikoislääkäri ja yleislääkäri ovat ne johtavat hoitotahot, jotka sitten potilaan hoitavat.
Ensinnäkin preventiivisessä vaiheessa on perhesuhteiden politiikka - yhteiskunnan arvot yleensä. Laihuuden lisääntyvä ihannointi, johon mallifirmat ja muotisuunnittelu vaikuttavat suurelta osin, voimatta tehdä muka asialle mitään. Tähän, jos johonkin sopisi selvä laki - eli alipainoiset ja ylipituiset mallit eivät saa tehdä töitä ja olla esimerkkinä muille, aivan kuten alaikäiset eivät saa ostaa viinakaan.
Mallitoimistojen on turha pestä käsiään ja esittää voimatonta - tahdottomuus paistaa läpi.
Anorexia on monimuotoinen sairaus, jonka syntyyn on myös paljon tekijöitä. Meillä Suomessa lääkäri kirjoittaa reseptin ja tapaa yleensä psyykenpotilaita silloin, kun nämä ovat sairastuneet, siis myöhässä. Kouluterveydenhuollon alasajo näkyy myös tässä. Kouluterveydenhuolto olisi tärkeä linkki ennaltaehkäisyssä mutta vain yksi osa sitä ja oikea relevantti tieto, joka puuttuu usein myös ns. ammatti - ihmisiltä sekä vuorovaikutuksen heikkous ja empaattisen kontaktikyvyn otto.
Yleisten ja yksityisten ihanteiden makro- ja mikrotasolla ja suhteiden politiikka kokonaisuutena ajaa sairastumaan. Jos tämä sairaus on sisältä päin vielä hyväksytty on sen kehittymistä vaikea huomata. Nykyinen "syömis - lihavuus - laihuus - terveellisyys - liikunta keskustelu on fokusoitunut lähes kaikkeen, ihmissuhteisiin, elämän laatuun, elämän mahdolliseen pituuteen, joka on kaikista absurdein ja toisaalta se paljastaa koko tämän ajattelutavan olevan itsessään sairas - siinä kuolema yritetään välttää. Kuolema ja elämän rajallisuus voidaan voittaa tietyillä säännöksillä ja elämän tavoilla - syyllistetään ihmiset ja varsinkin joku tietty ihmisryhmä, tietämättä mitään metaboliasta ja siitä kuinka ihmiset ovat yksilöllisesti huomattavan erilaisia - mikä onkin ollut siunaus. Nykyinen lihavuus - laihuus keskustelu muistuttaa lähinnä splittausta, jota se osin onkin, koska aina on pelissä myös jonkun etu - ja valta sekä raha. Asiat eivät ole lainkaan mustavalkoisia, vaan on syytä osata lukea koko skaalaa.
On hyvä, että asioihin puututaan, tietyllä tasolla ja kerrotaan asioista joiden arvellaan ja tiedetään vaikuttavan tietyllä tavalla, silloin ihmiselle jää vapaus valita ja silloin hän usein valitsee oikein ja vasatuulisesti. Vastuun antaminen lisää vastuun ottamista, kaikkea ei tarvitse aina kieltää.
Mitä tulee sitten anorexian varsinaiseen hoitoon. Lääkäreiden osuus on ehkä 10%, terapeutin osuus voi olla 20- 30%, moniammatillisen työryhmän osuus 10%, resurssit tietenkin määrittelevät paljon. Potilaan oma osuus on 100%, johon kaikki tämä edellä mainittu hoito ja sen toteuttaminen tähtää. Eli kuten aina - ongelmat ratkaistaan niillä keinoin, joita on käytettävissä ja jotka palvelevat potilaan tarpeita so. jos anorexia palvelee tarpeita paremmin valitaan se, tässä on se dilemma. Potilaan oivalluksesta on kyse. Nämä luvut ovat minun omiani eivätkä perustu mihinkään näyttöön - tarkoitus on selventää, että hoitoon osallistuu useita henkilöitä ja ammattiryhmiä.
Psykiatriahan on usein sekoitus kliinis-lääketieteellis - biologis - psykoanalyyttista psykiatriaa, että se jopa usein kilpailee sekavuudessaan potilaan sairauden kanssa, varsinkin, jos potilastapaamisaikaväli on puolivuotta tai vuosi ja silloinkin uusitaan reseptit.
On turha tehdä vakavasta aiheesta huonoja ohjelmia - ne saavat vain ihmiset hämmennyksiin ja johtavat harhaan väärillä mielikuva-anneillaan. Kysymys ei siis ole "ihmeidentekijöistä" vaan arkisista asioista. Se tarkoittaa sitä, että on syytä lyödä molemmat jalat tiukasti maahan ja todeta: " Tämä on se maa, josta olen lähtöisin, ja tästä maasta ovat lähtöisin myös kanssamatkustajat." Se usein rauhoittaa ja tuo takaisin tähän päivään ja saattaa jopa siten herättää todellisen halun auttaa ja olla läsnä. Läsnäoloa tässä tarvitaan kaikkien taholta - mitä se sitten on - sitä on varmasti jokaisen syytä miettiä tahollaan.
Ohjelmasta sai käsityksen, että kaksi ihmistä - psykiatrian erikoislääkäri ja yleislääkäri ovat ne johtavat hoitotahot, jotka sitten potilaan hoitavat.
Ensinnäkin preventiivisessä vaiheessa on perhesuhteiden politiikka - yhteiskunnan arvot yleensä. Laihuuden lisääntyvä ihannointi, johon mallifirmat ja muotisuunnittelu vaikuttavat suurelta osin, voimatta tehdä muka asialle mitään. Tähän, jos johonkin sopisi selvä laki - eli alipainoiset ja ylipituiset mallit eivät saa tehdä töitä ja olla esimerkkinä muille, aivan kuten alaikäiset eivät saa ostaa viinakaan.
Mallitoimistojen on turha pestä käsiään ja esittää voimatonta - tahdottomuus paistaa läpi.
Anorexia on monimuotoinen sairaus, jonka syntyyn on myös paljon tekijöitä. Meillä Suomessa lääkäri kirjoittaa reseptin ja tapaa yleensä psyykenpotilaita silloin, kun nämä ovat sairastuneet, siis myöhässä. Kouluterveydenhuollon alasajo näkyy myös tässä. Kouluterveydenhuolto olisi tärkeä linkki ennaltaehkäisyssä mutta vain yksi osa sitä ja oikea relevantti tieto, joka puuttuu usein myös ns. ammatti - ihmisiltä sekä vuorovaikutuksen heikkous ja empaattisen kontaktikyvyn otto.
Yleisten ja yksityisten ihanteiden makro- ja mikrotasolla ja suhteiden politiikka kokonaisuutena ajaa sairastumaan. Jos tämä sairaus on sisältä päin vielä hyväksytty on sen kehittymistä vaikea huomata. Nykyinen "syömis - lihavuus - laihuus - terveellisyys - liikunta keskustelu on fokusoitunut lähes kaikkeen, ihmissuhteisiin, elämän laatuun, elämän mahdolliseen pituuteen, joka on kaikista absurdein ja toisaalta se paljastaa koko tämän ajattelutavan olevan itsessään sairas - siinä kuolema yritetään välttää. Kuolema ja elämän rajallisuus voidaan voittaa tietyillä säännöksillä ja elämän tavoilla - syyllistetään ihmiset ja varsinkin joku tietty ihmisryhmä, tietämättä mitään metaboliasta ja siitä kuinka ihmiset ovat yksilöllisesti huomattavan erilaisia - mikä onkin ollut siunaus. Nykyinen lihavuus - laihuus keskustelu muistuttaa lähinnä splittausta, jota se osin onkin, koska aina on pelissä myös jonkun etu - ja valta sekä raha. Asiat eivät ole lainkaan mustavalkoisia, vaan on syytä osata lukea koko skaalaa.
On hyvä, että asioihin puututaan, tietyllä tasolla ja kerrotaan asioista joiden arvellaan ja tiedetään vaikuttavan tietyllä tavalla, silloin ihmiselle jää vapaus valita ja silloin hän usein valitsee oikein ja vasatuulisesti. Vastuun antaminen lisää vastuun ottamista, kaikkea ei tarvitse aina kieltää.
Mitä tulee sitten anorexian varsinaiseen hoitoon. Lääkäreiden osuus on ehkä 10%, terapeutin osuus voi olla 20- 30%, moniammatillisen työryhmän osuus 10%, resurssit tietenkin määrittelevät paljon. Potilaan oma osuus on 100%, johon kaikki tämä edellä mainittu hoito ja sen toteuttaminen tähtää. Eli kuten aina - ongelmat ratkaistaan niillä keinoin, joita on käytettävissä ja jotka palvelevat potilaan tarpeita so. jos anorexia palvelee tarpeita paremmin valitaan se, tässä on se dilemma. Potilaan oivalluksesta on kyse. Nämä luvut ovat minun omiani eivätkä perustu mihinkään näyttöön - tarkoitus on selventää, että hoitoon osallistuu useita henkilöitä ja ammattiryhmiä.
Psykiatriahan on usein sekoitus kliinis-lääketieteellis - biologis - psykoanalyyttista psykiatriaa, että se jopa usein kilpailee sekavuudessaan potilaan sairauden kanssa, varsinkin, jos potilastapaamisaikaväli on puolivuotta tai vuosi ja silloinkin uusitaan reseptit.
On turha tehdä vakavasta aiheesta huonoja ohjelmia - ne saavat vain ihmiset hämmennyksiin ja johtavat harhaan väärillä mielikuva-anneillaan. Kysymys ei siis ole "ihmeidentekijöistä" vaan arkisista asioista. Se tarkoittaa sitä, että on syytä lyödä molemmat jalat tiukasti maahan ja todeta: " Tämä on se maa, josta olen lähtöisin, ja tästä maasta ovat lähtöisin myös kanssamatkustajat." Se usein rauhoittaa ja tuo takaisin tähän päivään ja saattaa jopa siten herättää todellisen halun auttaa ja olla läsnä. Läsnäoloa tässä tarvitaan kaikkien taholta - mitä se sitten on - sitä on varmasti jokaisen syytä miettiä tahollaan.
lauantai 24. toukokuuta 2008
Ajatusten heijastukset
...kuun valaisema meri hävisi,
katsoin ohi kirjaston lukuhuoneeseen.
Näin miehen,
kirja kädessään tai lehti.
kaikki tapahtui silmieni edessä,
mies nauroi.
meri työntyi tajuntaan,
kuvat eivät olleet yhteydessä minkään kanssa...
katsoin ohi kirjaston lukuhuoneeseen.
Näin miehen,
kirja kädessään tai lehti.
kaikki tapahtui silmieni edessä,
mies nauroi.
meri työntyi tajuntaan,
kuvat eivät olleet yhteydessä minkään kanssa...
Kuinka paljon naisen kannattaa uralle uhrata...
Onko järkevää antaa työn määrittää elämänsä? Mitä tämä tarkoittaa?
Jos, työ määrää elämän - mikä on se tunne, joka siitä syntyy. Suomessa on yleisesti ja koko luterilaisessa maailmassa - hyväksyttyä työlle uhrattu aika, vaikka oma itse ja perhe kärsisi.
Tilanteessahan työntekijä on hyväksi käytetty, tämä täyttää kaiken sen merkistön, silti ja ehkä siksi esimerkiksi ne, jotka tekevät pyyteettömästi pitkää päivää saavat kunnian ja kärsimyksen kruunun päähänsä - jopa burn outista on tullut hyväksytty muotisairaus - silloin, kun se ei ole todellinen hermoromahdus.
Työntekijä elää siis ristipaineessa - työn antama sisällöllinen tyydytys vai henkilökohtainen vapaus.
Miten on mahdollista saavuttaa tuloksellisesti ja laadullisesti jotain kestävää, jos joutuu ylittämään itsensä töissä ja joustamaan elämänsä työelämän vaatimusten mukaiseksi, joka sekään ei riitä - vaan epävarmuus työpaikasta kalvaa mieltä. Kohta jo puolet 15-45 vuotiaista naisista syö mieliala-lääkkeitä.
Ei nimittäin riitä, että tekee työnsä mahdollisimman hyvin, on myös huolehdittava itsestään - urheilla - pysyä hoikkana - miellyttää miestä - olla terve - ja nukkua hyvin -> jaksaakseen taas työelämässä.
(Voi täytyy keskeyttää hetkeksi - Formulat alkaa -> ilmaiseksi netistä. Ferrarit siis Monacossa eturiviin. Kyllä tuntuu hyvältä katsoa ilmaiseksi suoraa lähetystä ja vieläpä englanniksi selostettuna, jää pois turha suomiuho.)
Ihanaa...portfolion keruu hallitsee koko elämänaluetta - tavoite -> saada kaikki yhdessä elämässä. Naiset ovat säälittävässä ja toivottomassa asemassa. Omana asiakkaanani olevat ihmiset kertovat usein kuinka naiskollegat tuovat esiin miesvihansa ja ovat silti vallanneet terapia-alan melko hyvin. Kaikki kunnia heille. Enemmän käytännön rohkeutta voisi silti odottaa ja huumoria.
Työssä pitäisi ehtiä, vapaa-aikana, lomalla. Minne? Työholismi on paha sairaus ja hinta tasa-arvosta miesten kanssa työmarkkinoilla. Elämä kutistuu pelkäksi suorittamiseksi. Vanhana on sitten varaa pitää hauskaa...
Tietysti muuttuvia tekijöitä on paljon - ja yksi tekijä on velkataakka, joka on syntynyt ajatuksesta, että tavaralla ja menestymisellä mitataan identiteetti ja omana minänä olemisenoikeus - vapautus ahdistuksesta.
Mikä auttaa sitten tilanteeseen on ehkä - töiden määrän rajaus ja selkiyttäminen, kysymys on suostumisesta - mihin kaikkeen on valmis.
Tehyn lakon aikana kävi selväksi, että vaikka sairaanhoitajan/hoitajan työ on arvostettua ei hänelle kuitenkaan sopisi maksaa kunnon palkkaa - myös toiset työläiset,kuten insinöörit ja muut ekonomit olivat samaa mieltä, tajuamatta itse olevansa kaulaansa myöten duunareita. Puhumattakaan juristeista, joille älyttömät palkkiot ovat itsestään selvyyksiä. Jokainen vähälläkin järjellä varustettu ihminen käsittää, että "herrapelko" on antanut täysin moraalittomat palkkiovaatimukset - ei suinkaan työ tai sen vaativuus.
Seuraava pätee hyvin yksilöihin ja Tehyn lakkoon: "on sankarillista ilmaista vihaa vaikka on suuri vaara tulla hylätyksi - eli kiltti ja säyseä maksaa pienistä resursseista terveydellään. Kuka maksaa enne aikaiset sairaudet - kuolemat - veronmaksajat. Työnantajat viis veisaavat huolenpidosta, eräitä poikkeuksia luukuunottamatta.
Nämä kirjoitukset eivät ole tarkoitettu pilkunnussijoille ja samaa mieltä ei tarvitse olla - nämä ovat henkilökohtaisia huomioita elämästä Suomessa 2008.
Todellinen sankari uskaltaa järkyttää vallitsevia rakenteita. Vaikka otsikossa oli mainittu nainen - koskee tämä yhtä hyvin miehiäkin.
Jos, työ määrää elämän - mikä on se tunne, joka siitä syntyy. Suomessa on yleisesti ja koko luterilaisessa maailmassa - hyväksyttyä työlle uhrattu aika, vaikka oma itse ja perhe kärsisi.
Tilanteessahan työntekijä on hyväksi käytetty, tämä täyttää kaiken sen merkistön, silti ja ehkä siksi esimerkiksi ne, jotka tekevät pyyteettömästi pitkää päivää saavat kunnian ja kärsimyksen kruunun päähänsä - jopa burn outista on tullut hyväksytty muotisairaus - silloin, kun se ei ole todellinen hermoromahdus.
Työntekijä elää siis ristipaineessa - työn antama sisällöllinen tyydytys vai henkilökohtainen vapaus.
Miten on mahdollista saavuttaa tuloksellisesti ja laadullisesti jotain kestävää, jos joutuu ylittämään itsensä töissä ja joustamaan elämänsä työelämän vaatimusten mukaiseksi, joka sekään ei riitä - vaan epävarmuus työpaikasta kalvaa mieltä. Kohta jo puolet 15-45 vuotiaista naisista syö mieliala-lääkkeitä.
Ei nimittäin riitä, että tekee työnsä mahdollisimman hyvin, on myös huolehdittava itsestään - urheilla - pysyä hoikkana - miellyttää miestä - olla terve - ja nukkua hyvin -> jaksaakseen taas työelämässä.
(Voi täytyy keskeyttää hetkeksi - Formulat alkaa -> ilmaiseksi netistä. Ferrarit siis Monacossa eturiviin. Kyllä tuntuu hyvältä katsoa ilmaiseksi suoraa lähetystä ja vieläpä englanniksi selostettuna, jää pois turha suomiuho.)
Ihanaa...portfolion keruu hallitsee koko elämänaluetta - tavoite -> saada kaikki yhdessä elämässä. Naiset ovat säälittävässä ja toivottomassa asemassa. Omana asiakkaanani olevat ihmiset kertovat usein kuinka naiskollegat tuovat esiin miesvihansa ja ovat silti vallanneet terapia-alan melko hyvin. Kaikki kunnia heille. Enemmän käytännön rohkeutta voisi silti odottaa ja huumoria.
Työssä pitäisi ehtiä, vapaa-aikana, lomalla. Minne? Työholismi on paha sairaus ja hinta tasa-arvosta miesten kanssa työmarkkinoilla. Elämä kutistuu pelkäksi suorittamiseksi. Vanhana on sitten varaa pitää hauskaa...
Tietysti muuttuvia tekijöitä on paljon - ja yksi tekijä on velkataakka, joka on syntynyt ajatuksesta, että tavaralla ja menestymisellä mitataan identiteetti ja omana minänä olemisenoikeus - vapautus ahdistuksesta.
Mikä auttaa sitten tilanteeseen on ehkä - töiden määrän rajaus ja selkiyttäminen, kysymys on suostumisesta - mihin kaikkeen on valmis.
Tehyn lakon aikana kävi selväksi, että vaikka sairaanhoitajan/hoitajan työ on arvostettua ei hänelle kuitenkaan sopisi maksaa kunnon palkkaa - myös toiset työläiset,kuten insinöörit ja muut ekonomit olivat samaa mieltä, tajuamatta itse olevansa kaulaansa myöten duunareita. Puhumattakaan juristeista, joille älyttömät palkkiot ovat itsestään selvyyksiä. Jokainen vähälläkin järjellä varustettu ihminen käsittää, että "herrapelko" on antanut täysin moraalittomat palkkiovaatimukset - ei suinkaan työ tai sen vaativuus.
Seuraava pätee hyvin yksilöihin ja Tehyn lakkoon: "on sankarillista ilmaista vihaa vaikka on suuri vaara tulla hylätyksi - eli kiltti ja säyseä maksaa pienistä resursseista terveydellään. Kuka maksaa enne aikaiset sairaudet - kuolemat - veronmaksajat. Työnantajat viis veisaavat huolenpidosta, eräitä poikkeuksia luukuunottamatta.
Nämä kirjoitukset eivät ole tarkoitettu pilkunnussijoille ja samaa mieltä ei tarvitse olla - nämä ovat henkilökohtaisia huomioita elämästä Suomessa 2008.
Todellinen sankari uskaltaa järkyttää vallitsevia rakenteita. Vaikka otsikossa oli mainittu nainen - koskee tämä yhtä hyvin miehiäkin.
perjantai 23. toukokuuta 2008
Sukari ja Ideapark sekä perhearvot
Muutama ajatus Sukarin puheista ja perhearvoista sekä kansanedustajien vaalirahasta, joka pyykki nyt yritetään pestä puhtaaksi nopeilla muutoksilla.
Ideaparkkiin sen enempää puuttumatta - Sukarin ajatus oli se, kuinka yhteinen kauppamatka kulutushelvettiin, on yhteinen positiivinen ja perhettä yhdistävä kokemus. Onko asia näin - vai onko Sukari tahtomattaan heittämässä väärää karttaa ( jujuttamassa arvojaan muille) vai onko hänen oman mielen karttansa todellisuus jo niin harhaanjohtava, että hän uskoo asian olevan näin. Tällaisten vaikutelmien ja omien mielikuvien tuominen esiin ikään kuin totuuksina, on sudenkuoppa, johon en toivoisi kenenkään ajattelematta ensin putoavan. En syytä Sukaria - hän on ilmeisen taitava ja aikaansaava liikemies ja tekee paljon työtä niiden asioiden eteen, jotka ovat hänelle tärkeitä.
"Vaikutelma" siitä, että yhteiset ostosmatkat olisivat perheyhteisöä rakentavia ja yhteisesti sovittuja asioita, on kuitenkin illuusio. Se on rahan ja tavaran uskoa - sekä keinotekoisten elämysten, jotka ovat oikeastaan vastakohta oikeille elämyksille. Koska ei ole elämää halutaan ostaa elämä. Lapsilla on tuskin sananvaltaa siitä menne mennään. Vanhemmathan "kasvattavat" lastaan - tieten - tai tiedostamattaan. Kasvatusta ei sinänsä tarvita, jos suhteet ovat oikeat - rakkaus / vastuu, joka selvyyden vuoksi on myös rajojen asettamista, vaikka lapsi luonnollisesti omassa kasvuprosessissaan vastustaa erilaisin mielenilmauksin.
Lapsen elämysmatka on se, että äidillä ja isällä on pyyteetöntä aikaa lapselle ilman mitään lisävirikkeitä. Perusideologinen ajatus siitä, että raha ja ostamien ovat toimintoja jotka korvaavat aidon yhteyden toiseen ihmiseen, on täydellisen väärä - siinä ei tarvita "kolmatta pyörää". Tätä yhteyttä ei synny kauppakeskuksissa, siellä ei synnytetä rakkautta, josta oma identiteetti saa voimansa ja lopulta kasvaa omaksi minäkseen/sinäkseen.
Oman heikkouden peittämiseksi valitettavasti on nykyvanhemman tehtävä ostosmatkoja ja elämysmatkoja tyydyttääkseen tyhjän mielensä. Rakennetaan ulkokuorta sisäisen heikkouden peittämiseksi. Ongelmahan ei ole mitenkään lasten vaan lasten vanhempien, jotka koettavat täyttää tyhjyyttään mitä mielikuvituksellisimmilla keinoilla ja joka usein johtaa häpeään ja syyllisyyteen, joka vaikuttaa koko perhedynamiikkaan. Tästä kertoo lisääntyvät erotilastot- lasten - ja nuorten pahoinvointi, häiriökäyttäytyminen etc.
Kauppamatka voi olla suuri elämys - mutta se ei ole mikään argumentti, ajatellen perhettä ja sen hyvinvointia. Matka kioskille syömään yhdessä jäätelöä tai retki luontoon, jossa eväät ovat tehty yhdessä kotona omaa tuhat kertaa suuremmat arvot kuin kauppakeskukseen rynnivät lapsiperheet. Surullista on, että tämä kertoo vain pelkän olemisen vaikeudesta ja oman elämän menettämisestä tavaralle ja rahalle, josta kuitenkin viime kädessä kuolemaan tuomittu, kuolema vapauttaa... inhottavan totta mutta ah...niin paradoksaalista. Ei siis olekaan helppoa tietä - kauppakeskuksesta ei saakaan uutta elämää, kuten PC- pelissä...
Menkää kauppakeskukseen, ja katsokaa - montako onnellista lasta siellä näkee. Tavara/ raha yhdistää perheen ohikiitäväksi hetkeksi ja usein törsäämisen jälkeen tulee ansaittu krapula. Kuvitelma ostamisen ja kuluttamisen onnesta on absurdiudessaan jo melko pöyristyttävä ja avaa näkymät nykyiseen juomakulttuuriin ja pahoinvointiin.
Vaaliraha ja tahdon asia
Kansanedustajien vaalirahailmoitusten täyttämättä jättäminen ja asian koetetaan peitteleminen nyt selityksien tulvalla, on mielestäni selvä osoitus taas siitä kuinka kansanedustajat ja eräät muut ryhmät saavat ikään kuin muita enemmän "valtaa" käyttäytyä mielensä mukaan. Mieleeni tulee nyt ensimmäiseksi pääministeri Vanhanen ja Tuija Brax. Tiedän, että tämä on heidän velvollisuutensa ja, että he eivät ole sen enempää syyllisiä tai huonompia tai parempia kuin kukaan muukaan. Vanhanen kärsii jo hieman luottamuspulasta, joka ei ole välttämättä hänen oma vikansa, siksi hänen sanomisiaan syynätään nyt suurennuslasilla - siis ei tuo asia nyt selityksillä parane sinänsä - totta kai nuo muutokset ovat tarpeen mutta tämäkö on vaalilupausten/valheiden lisäksi se ainoa asia missä ollaan epärehellisiä. Hiljakkoin puhuttiin seksuaalisesta ahdistelusta eduskunnassa, Tv -lupa oli muistaakseni jäänyt monelta maksamatta - jalasmökeistä nyt puhumattakaan.
Yleensä ja erikseen on ikävää, kun kadulla kuulee kuinka kansanedustajia herjataan roskajoukoksi ja oman edun tavoittelijoiksi. Onko näin? Eivätkö he sitten edustakaan pienoissuomea - ovatko suomalaiset ahneita oman eduntavoittelijoita. Mielestäni eivät mutta siihen on myös syypäitä niissä, jotka eivät vaivaudu äänestämään, koska se ei vaikuta - ei varmasti vaikuta, jos äänestät tietämättä, ketä ja miksi äänestät tai "olet puolueuskollinen periaatteen mies/nainen" ... ja syynsä on myös median toitotuksella - "nyt saa näyttää" ja "kuluttaa"...mistä tämä kertoo muusta kuin lisääntyvästä pahoinvoinnista ja narsismista, jossa syyllisyyden takaa annetaan lupia ohi ikiaikaisten moraali ja eettisyyden käsitteiden. Haetaan synnille oikeutta - omin luvin ohi Jumalan. Aika paha juttu ja kertoo mielestäni jo paljon siitä kuinka kaiken naamiona toimii - muka "terve mieli"...
Laki muutosta Braxin mukaan tähän vaalirahamuutoslakiin ei saada mutta sairaanhoitajien irtisanomiset estettiin nopeasti sanktioiden uhalla, jopa monien mitä mielikuvituksellisempien rangaistusten muodossa. Tämäkö on tasa-arvoa. EI: Tämä on nyt se "tahdon asia" sairaanhoitajat syyllistettiin työntekijöinä - ammattinsa harjoittajina ja yksilöinä, valtiovallan toimesta.
Mikä on, kun ei luova ja vastuullinen ote kelpaa nyky-yhteiskunnassa, jossa tämä innovatiivisuus olisi erittäin tarpeen. ----tämä "herruusintressien" väkisin läpiajaminen on mahdoton yhtälö ja paha dilemma koko suomalaisessa yrityskulttuurissa. Kitka - vie aina osansa, tämä pitäisi nyt ensimmäiseksi ymmärtää mutta onko ymmärtäjää. Sokeat osakkeenomistajat ovat joukko täysin vastuuttomia oman edunajajia - siksi yritysjohto ja sen palkitseminen miljoonilla ei tuo parasta tulosta, koska johdon ja työtätekevien välille syntyy aina enemmän kitkaa, joka syö tuottavuutta. Jos joku ei käsitä mitä tuo kitka on - niin se on, muutosvastarintaa, kontrollia ( joka vaatii investointeja) ja pahimmillaan se on sitä, kun ihmiseltä viedään hänen illuusionsakin vapaudesta - työnantajasta riippumattomasta ajasta ja eksistentiaalisesta ahdistuksesta.
Miten voi voida hyvin, jos alhaalta ylös saakka kaikki voi huonosti - tai pikemmin eivät kykene tekemään työtä, josta heidän todellinen identiteettinsä saisi tarvitsemansa käyttövoiman. Työn vaihto- ja vertaissuhteiden pitäisi olla siedettävässä suhteessa, jotta tuottava ja mielekäs työ olisi mahdollista.
Pitää miettiä - mikä on se asia - ponnin, joka saa ihmisen tekemään työtä. Miettikää vaikka Väinö Linnan; Täällä Pohjantähden Jussia...eikö se ole oman subjektiuden- itsemääräämisoikeuden, mielivallasta vapautumisen ajatus. Jos niihin ei ole mahdollisuuksia - ei myöskään ole mielekästä odottaa tuloksia - pidemmällä aikavälillä tämä vie kaaokseen ja anarkistisen toiminnan lisääntymiseen.
Palaan vielä edustajien laiminlyönteihin. tämä on ilmeisesti ollut maan tapa - silloin, kun se on ollut mahdollista piilottaa kansalta mutta nyt on tilanne toinen. Ei pidä yrittää jujuttaa kansaa ja pitää sitä tyhmänä - suomalainen ei ehkä heti näytä tunteitaan mutta tarpeen vaatiessa on aika kova-pala. Ja sitten toiseksi toivoisin erityisesti vuorovaikutuksen ja yleissivistyksen näkyvyyttä edustajissa muutenkin kuin kielitaitona.
Tähän lopuksi - toivoisin, että lasten vanhempien ei tarvitsisi antaa "vaikutelmia" vaan he eläisivät synergisessä rakkaussuhteessa, joka antaa lapsille parhaan mahdollisen turvan ja turvaa terveen identiteetin, joka on oma ja ei ole lokeroitavissa. Leikkikää vaikka pikkukivillä- tehkää se yhdessä, siinä on tuhat kertaa enemmän itua. Silti voitte tehdä kauppamatkoja yhdessä, jos lapsi haluaa lähteä mukaan - eikä sitten huuda siellä kauppakeskuksessa täyttä kurkkua tyytymättömyyttään, kun ei saa sitä ja tätä.
Ideaparkkiin sen enempää puuttumatta - Sukarin ajatus oli se, kuinka yhteinen kauppamatka kulutushelvettiin, on yhteinen positiivinen ja perhettä yhdistävä kokemus. Onko asia näin - vai onko Sukari tahtomattaan heittämässä väärää karttaa ( jujuttamassa arvojaan muille) vai onko hänen oman mielen karttansa todellisuus jo niin harhaanjohtava, että hän uskoo asian olevan näin. Tällaisten vaikutelmien ja omien mielikuvien tuominen esiin ikään kuin totuuksina, on sudenkuoppa, johon en toivoisi kenenkään ajattelematta ensin putoavan. En syytä Sukaria - hän on ilmeisen taitava ja aikaansaava liikemies ja tekee paljon työtä niiden asioiden eteen, jotka ovat hänelle tärkeitä.
"Vaikutelma" siitä, että yhteiset ostosmatkat olisivat perheyhteisöä rakentavia ja yhteisesti sovittuja asioita, on kuitenkin illuusio. Se on rahan ja tavaran uskoa - sekä keinotekoisten elämysten, jotka ovat oikeastaan vastakohta oikeille elämyksille. Koska ei ole elämää halutaan ostaa elämä. Lapsilla on tuskin sananvaltaa siitä menne mennään. Vanhemmathan "kasvattavat" lastaan - tieten - tai tiedostamattaan. Kasvatusta ei sinänsä tarvita, jos suhteet ovat oikeat - rakkaus / vastuu, joka selvyyden vuoksi on myös rajojen asettamista, vaikka lapsi luonnollisesti omassa kasvuprosessissaan vastustaa erilaisin mielenilmauksin.
Lapsen elämysmatka on se, että äidillä ja isällä on pyyteetöntä aikaa lapselle ilman mitään lisävirikkeitä. Perusideologinen ajatus siitä, että raha ja ostamien ovat toimintoja jotka korvaavat aidon yhteyden toiseen ihmiseen, on täydellisen väärä - siinä ei tarvita "kolmatta pyörää". Tätä yhteyttä ei synny kauppakeskuksissa, siellä ei synnytetä rakkautta, josta oma identiteetti saa voimansa ja lopulta kasvaa omaksi minäkseen/sinäkseen.
Oman heikkouden peittämiseksi valitettavasti on nykyvanhemman tehtävä ostosmatkoja ja elämysmatkoja tyydyttääkseen tyhjän mielensä. Rakennetaan ulkokuorta sisäisen heikkouden peittämiseksi. Ongelmahan ei ole mitenkään lasten vaan lasten vanhempien, jotka koettavat täyttää tyhjyyttään mitä mielikuvituksellisimmilla keinoilla ja joka usein johtaa häpeään ja syyllisyyteen, joka vaikuttaa koko perhedynamiikkaan. Tästä kertoo lisääntyvät erotilastot- lasten - ja nuorten pahoinvointi, häiriökäyttäytyminen etc.
Kauppamatka voi olla suuri elämys - mutta se ei ole mikään argumentti, ajatellen perhettä ja sen hyvinvointia. Matka kioskille syömään yhdessä jäätelöä tai retki luontoon, jossa eväät ovat tehty yhdessä kotona omaa tuhat kertaa suuremmat arvot kuin kauppakeskukseen rynnivät lapsiperheet. Surullista on, että tämä kertoo vain pelkän olemisen vaikeudesta ja oman elämän menettämisestä tavaralle ja rahalle, josta kuitenkin viime kädessä kuolemaan tuomittu, kuolema vapauttaa... inhottavan totta mutta ah...niin paradoksaalista. Ei siis olekaan helppoa tietä - kauppakeskuksesta ei saakaan uutta elämää, kuten PC- pelissä...
Menkää kauppakeskukseen, ja katsokaa - montako onnellista lasta siellä näkee. Tavara/ raha yhdistää perheen ohikiitäväksi hetkeksi ja usein törsäämisen jälkeen tulee ansaittu krapula. Kuvitelma ostamisen ja kuluttamisen onnesta on absurdiudessaan jo melko pöyristyttävä ja avaa näkymät nykyiseen juomakulttuuriin ja pahoinvointiin.
Vaaliraha ja tahdon asia
Kansanedustajien vaalirahailmoitusten täyttämättä jättäminen ja asian koetetaan peitteleminen nyt selityksien tulvalla, on mielestäni selvä osoitus taas siitä kuinka kansanedustajat ja eräät muut ryhmät saavat ikään kuin muita enemmän "valtaa" käyttäytyä mielensä mukaan. Mieleeni tulee nyt ensimmäiseksi pääministeri Vanhanen ja Tuija Brax. Tiedän, että tämä on heidän velvollisuutensa ja, että he eivät ole sen enempää syyllisiä tai huonompia tai parempia kuin kukaan muukaan. Vanhanen kärsii jo hieman luottamuspulasta, joka ei ole välttämättä hänen oma vikansa, siksi hänen sanomisiaan syynätään nyt suurennuslasilla - siis ei tuo asia nyt selityksillä parane sinänsä - totta kai nuo muutokset ovat tarpeen mutta tämäkö on vaalilupausten/valheiden lisäksi se ainoa asia missä ollaan epärehellisiä. Hiljakkoin puhuttiin seksuaalisesta ahdistelusta eduskunnassa, Tv -lupa oli muistaakseni jäänyt monelta maksamatta - jalasmökeistä nyt puhumattakaan.
Yleensä ja erikseen on ikävää, kun kadulla kuulee kuinka kansanedustajia herjataan roskajoukoksi ja oman edun tavoittelijoiksi. Onko näin? Eivätkö he sitten edustakaan pienoissuomea - ovatko suomalaiset ahneita oman eduntavoittelijoita. Mielestäni eivät mutta siihen on myös syypäitä niissä, jotka eivät vaivaudu äänestämään, koska se ei vaikuta - ei varmasti vaikuta, jos äänestät tietämättä, ketä ja miksi äänestät tai "olet puolueuskollinen periaatteen mies/nainen" ... ja syynsä on myös median toitotuksella - "nyt saa näyttää" ja "kuluttaa"...mistä tämä kertoo muusta kuin lisääntyvästä pahoinvoinnista ja narsismista, jossa syyllisyyden takaa annetaan lupia ohi ikiaikaisten moraali ja eettisyyden käsitteiden. Haetaan synnille oikeutta - omin luvin ohi Jumalan. Aika paha juttu ja kertoo mielestäni jo paljon siitä kuinka kaiken naamiona toimii - muka "terve mieli"...
Laki muutosta Braxin mukaan tähän vaalirahamuutoslakiin ei saada mutta sairaanhoitajien irtisanomiset estettiin nopeasti sanktioiden uhalla, jopa monien mitä mielikuvituksellisempien rangaistusten muodossa. Tämäkö on tasa-arvoa. EI: Tämä on nyt se "tahdon asia" sairaanhoitajat syyllistettiin työntekijöinä - ammattinsa harjoittajina ja yksilöinä, valtiovallan toimesta.
Mikä on, kun ei luova ja vastuullinen ote kelpaa nyky-yhteiskunnassa, jossa tämä innovatiivisuus olisi erittäin tarpeen. ----tämä "herruusintressien" väkisin läpiajaminen on mahdoton yhtälö ja paha dilemma koko suomalaisessa yrityskulttuurissa. Kitka - vie aina osansa, tämä pitäisi nyt ensimmäiseksi ymmärtää mutta onko ymmärtäjää. Sokeat osakkeenomistajat ovat joukko täysin vastuuttomia oman edunajajia - siksi yritysjohto ja sen palkitseminen miljoonilla ei tuo parasta tulosta, koska johdon ja työtätekevien välille syntyy aina enemmän kitkaa, joka syö tuottavuutta. Jos joku ei käsitä mitä tuo kitka on - niin se on, muutosvastarintaa, kontrollia ( joka vaatii investointeja) ja pahimmillaan se on sitä, kun ihmiseltä viedään hänen illuusionsakin vapaudesta - työnantajasta riippumattomasta ajasta ja eksistentiaalisesta ahdistuksesta.
Miten voi voida hyvin, jos alhaalta ylös saakka kaikki voi huonosti - tai pikemmin eivät kykene tekemään työtä, josta heidän todellinen identiteettinsä saisi tarvitsemansa käyttövoiman. Työn vaihto- ja vertaissuhteiden pitäisi olla siedettävässä suhteessa, jotta tuottava ja mielekäs työ olisi mahdollista.
Pitää miettiä - mikä on se asia - ponnin, joka saa ihmisen tekemään työtä. Miettikää vaikka Väinö Linnan; Täällä Pohjantähden Jussia...eikö se ole oman subjektiuden- itsemääräämisoikeuden, mielivallasta vapautumisen ajatus. Jos niihin ei ole mahdollisuuksia - ei myöskään ole mielekästä odottaa tuloksia - pidemmällä aikavälillä tämä vie kaaokseen ja anarkistisen toiminnan lisääntymiseen.
Palaan vielä edustajien laiminlyönteihin. tämä on ilmeisesti ollut maan tapa - silloin, kun se on ollut mahdollista piilottaa kansalta mutta nyt on tilanne toinen. Ei pidä yrittää jujuttaa kansaa ja pitää sitä tyhmänä - suomalainen ei ehkä heti näytä tunteitaan mutta tarpeen vaatiessa on aika kova-pala. Ja sitten toiseksi toivoisin erityisesti vuorovaikutuksen ja yleissivistyksen näkyvyyttä edustajissa muutenkin kuin kielitaitona.
Tähän lopuksi - toivoisin, että lasten vanhempien ei tarvitsisi antaa "vaikutelmia" vaan he eläisivät synergisessä rakkaussuhteessa, joka antaa lapsille parhaan mahdollisen turvan ja turvaa terveen identiteetin, joka on oma ja ei ole lokeroitavissa. Leikkikää vaikka pikkukivillä- tehkää se yhdessä, siinä on tuhat kertaa enemmän itua. Silti voitte tehdä kauppamatkoja yhdessä, jos lapsi haluaa lähteä mukaan - eikä sitten huuda siellä kauppakeskuksessa täyttä kurkkua tyytymättömyyttään, kun ei saa sitä ja tätä.
perjantai 16. toukokuuta 2008
Rappion tulemisen odotus
Rappion tulemisen odotus
Rappion tulemisen odotusLahoavat hirsiseinät itkevät
ja vesi valuu raoista.
Kuin kyyneleet`
Nurkissa kukkivat turkoosit homeruusut, poimittaviksi.
katoissa kirkuvat reiät, kuin tyhjät suut.
Ja portaiden risanruskeat aukot kurkkivat.
Täällä levittää viittaansa rappio.
Näen tämän talon kuolevan ja se on minunkin kuolemani.
Täällä lehahtaa lentoon levoton ajatus
loputtomasta yksinäisyydestä.
torstai 15. toukokuuta 2008
Toinen
Kevätkesällä oli lähtö, nimrodin veljen luokse maalle, Nimrod ja poika. viina oli kuluttanut Nimrodia koko matkan, sitä oli koko ruskea kapsäkillinen, joten riitti siitä tuliaisiksikin viedä ja oli sillä ottajia.
Pojalle paha mieli oli tullut kyynelinä, salaa valunut pitkin poskia, kasvot kireinä kestänyt matkan. Nimrod oli ryypännyt ja mesonut Lepolan osuuskunnista ja muista maanhankintakysymyksistä ja välillä se muisteli höyrymammaa: En mine mitä maito anna, menkä sinne Elanto flicka". Sitten faija nauroi käheäää viinan poltanutta naurua niin, että räkä roiskui suupielestä ja aina se roiskui vasemmasta suupielestä ja suu oli kummallisesti vinosti virneessä. Se oli siitä hauskaa, kun se mamselli oli ollut juovuksissa päivät pääksytykseen. Perkele, rakenettiin tie Fredriksbergiin! Sitä Nimrod mölisi ja mumisi vähän ennen vajoamista viinanhuuruiseen raskaaseen tiedottomuuteen. Sen hengityksestä lähti etova ja tuttu lemu. Poika tiesi, että maalla isä rauhottuisi ja lähtisi hänen kanssaan kalaan, veneellä, tervatulla soutuveneellä. Ja kaiken lisäksi hän tiesi, että se olisi selvinpäin, kärsittyään ensin hiljaisen kohmelon, ollen liiankin asiallinen ja hiljainen, suorastaan koominen kaikessa siinä asiallisuudessaan ja pikkutarkuudessaan, niin kuin aina olisi sellainen tai niin kuin se kuuluisi jotenkin normaaliin Nimrodiin, kaikki muu oli jotain muuta. Viinat ja muut tuliaiset se jakoi hetimiten pois eikä itse enää pulloon koskenut, ei vaikka kuinka ja kuka olisi tyrkyttänyt. ihmeteltiin ja kummasteltiin sitä, mutta faija ei paskaakaan välittänyt, se teki mielensä mukaan, kuten jokseenkin aina. Jotain siinä oli sellaista turvallista, sen omissa toimissa ja päättäväisyydessä vaikka olikin armoton juoppo mutta se ei ollut kuitenkaan kenenkään vietävissä, teki just` niin kuin sitä itseään huvitti, vaikka toisaalta näki, että selvinpäin olo kulutti sen sisintä, kun sen piti olla niin kunnollinen, ihan kuin se nyt olisi ollut sitten sitä normaalia.
Veljet, ne vanhemmat veljet olivat töissä, muuraamassa tai harjoittelemassa, töissä kumminkin olivat, aina painamassa duunia, jos sitä työtä vaan oli.
Tämä oli hänen tietämättään hänen viimeinen kesänsä poikasena. Pokko-poikasena, niin kuin faija häntä usein nimitteli. Pienenä pokko poikana, nulikkana, pentuna, skidinsnadina. Adagio; hyvästejä heittämään.
Onki olalla, selkä kasteista pihanurmea vasten loikoili poika, väliin putosi koivunlehdeltä aamukaste kasvoille pisarana, siihen se napsahti kuin nalli pojan pehmeälle iholle, iho odotti jo toista. Poika käänsi posken ja taas napsahti.
Varhainen kesäkuun kuulas aamu aukeni auvoisena ja hiljaisena niin, että korvista otti. Nimrod lompsi ohi ja hän lähti perään. Lähtivät peräkanaa kulkemaan talon nurkalta lähtevää rantaan vievää polkua. Polku luikerteli harmaana pihan poikki monien askelten kuluttamana ja vietti siitä alas pellolle. Näky aukesi usvaisena ja kehossa vapisi vilunväristyksiä. Ei se johtunut kylmästä, ne väristykset tulivat jostain syvältä, sielusta. Mentiin isän kanssa - niin... mennä ja olla isän kanssa, olla isän poika, tunne oli vahva, ehkä liiankin vahva mutta jotain siinä oli, kuin harmaa silkki olisilevitetty päälle. Hän haki isän hyväksyntää, rakkautta ja halusi olla isän oma - pokko. Kyynel herahti silmäkulmaan ja valui poskelle, josta kieli sen lipaisi, suolaisen, yksinäisen. Tuli paha olo, jonnekin syvälle, jotain oli rikki. Sielun haavaa ei huomaa, ei pientä ei suurempaa, ison kylläkin, jos se on tarpeeksi suuri. Se haava ei ollut suuri mutta hänen mielensä tavoittamattomissa. Siellä jossain mielessä, syvällä oleva vako, kuoppa tai kolo, sijaiten kuin keskellä päätä tai pään sisusta. Välillä se päästeli ikään kuin pisaran verta, silloin tällöin niin kuin kyyneleen. Ei ottanut parantuakseen, eihän sitä edes nähnyt eikä tiennyt, tajunnut tai älynnyt tajuta, miten sen olisi voinut - adagio. Se oli osa häntä ja hänen persoonaansa
Pojalle paha mieli oli tullut kyynelinä, salaa valunut pitkin poskia, kasvot kireinä kestänyt matkan. Nimrod oli ryypännyt ja mesonut Lepolan osuuskunnista ja muista maanhankintakysymyksistä ja välillä se muisteli höyrymammaa: En mine mitä maito anna, menkä sinne Elanto flicka". Sitten faija nauroi käheäää viinan poltanutta naurua niin, että räkä roiskui suupielestä ja aina se roiskui vasemmasta suupielestä ja suu oli kummallisesti vinosti virneessä. Se oli siitä hauskaa, kun se mamselli oli ollut juovuksissa päivät pääksytykseen. Perkele, rakenettiin tie Fredriksbergiin! Sitä Nimrod mölisi ja mumisi vähän ennen vajoamista viinanhuuruiseen raskaaseen tiedottomuuteen. Sen hengityksestä lähti etova ja tuttu lemu. Poika tiesi, että maalla isä rauhottuisi ja lähtisi hänen kanssaan kalaan, veneellä, tervatulla soutuveneellä. Ja kaiken lisäksi hän tiesi, että se olisi selvinpäin, kärsittyään ensin hiljaisen kohmelon, ollen liiankin asiallinen ja hiljainen, suorastaan koominen kaikessa siinä asiallisuudessaan ja pikkutarkuudessaan, niin kuin aina olisi sellainen tai niin kuin se kuuluisi jotenkin normaaliin Nimrodiin, kaikki muu oli jotain muuta. Viinat ja muut tuliaiset se jakoi hetimiten pois eikä itse enää pulloon koskenut, ei vaikka kuinka ja kuka olisi tyrkyttänyt. ihmeteltiin ja kummasteltiin sitä, mutta faija ei paskaakaan välittänyt, se teki mielensä mukaan, kuten jokseenkin aina. Jotain siinä oli sellaista turvallista, sen omissa toimissa ja päättäväisyydessä vaikka olikin armoton juoppo mutta se ei ollut kuitenkaan kenenkään vietävissä, teki just` niin kuin sitä itseään huvitti, vaikka toisaalta näki, että selvinpäin olo kulutti sen sisintä, kun sen piti olla niin kunnollinen, ihan kuin se nyt olisi ollut sitten sitä normaalia.
Veljet, ne vanhemmat veljet olivat töissä, muuraamassa tai harjoittelemassa, töissä kumminkin olivat, aina painamassa duunia, jos sitä työtä vaan oli.
Tämä oli hänen tietämättään hänen viimeinen kesänsä poikasena. Pokko-poikasena, niin kuin faija häntä usein nimitteli. Pienenä pokko poikana, nulikkana, pentuna, skidinsnadina. Adagio; hyvästejä heittämään.
Onki olalla, selkä kasteista pihanurmea vasten loikoili poika, väliin putosi koivunlehdeltä aamukaste kasvoille pisarana, siihen se napsahti kuin nalli pojan pehmeälle iholle, iho odotti jo toista. Poika käänsi posken ja taas napsahti.
Varhainen kesäkuun kuulas aamu aukeni auvoisena ja hiljaisena niin, että korvista otti. Nimrod lompsi ohi ja hän lähti perään. Lähtivät peräkanaa kulkemaan talon nurkalta lähtevää rantaan vievää polkua. Polku luikerteli harmaana pihan poikki monien askelten kuluttamana ja vietti siitä alas pellolle. Näky aukesi usvaisena ja kehossa vapisi vilunväristyksiä. Ei se johtunut kylmästä, ne väristykset tulivat jostain syvältä, sielusta. Mentiin isän kanssa - niin... mennä ja olla isän kanssa, olla isän poika, tunne oli vahva, ehkä liiankin vahva mutta jotain siinä oli, kuin harmaa silkki olisilevitetty päälle. Hän haki isän hyväksyntää, rakkautta ja halusi olla isän oma - pokko. Kyynel herahti silmäkulmaan ja valui poskelle, josta kieli sen lipaisi, suolaisen, yksinäisen. Tuli paha olo, jonnekin syvälle, jotain oli rikki. Sielun haavaa ei huomaa, ei pientä ei suurempaa, ison kylläkin, jos se on tarpeeksi suuri. Se haava ei ollut suuri mutta hänen mielensä tavoittamattomissa. Siellä jossain mielessä, syvällä oleva vako, kuoppa tai kolo, sijaiten kuin keskellä päätä tai pään sisusta. Välillä se päästeli ikään kuin pisaran verta, silloin tällöin niin kuin kyyneleen. Ei ottanut parantuakseen, eihän sitä edes nähnyt eikä tiennyt, tajunnut tai älynnyt tajuta, miten sen olisi voinut - adagio. Se oli osa häntä ja hänen persoonaansa
Kartta
Muutamia perusoletuksia
Ihmisen mielikuvat ja todellisuus ovat eri asioita. Subjektiivisesti tunteet ja mielikuvat ovat totta mutta KARTTA ja MAASTO voivat olla erilaisia.
Jokaisella ihmisellä on siis oma yksilöllinen karttansa todellisuudesta. Ihmiset toimivat omien maailmaa koskevien havaintojensa - karttojensa ja niiden tuottaman merkityksen perusteella. On aivan eri asia - mitä maailma todella on. Voidaan sanoa, yleensä ei elämä (maasto) eikä todellisuus rajoita ihmistä, eikä toisaalta anna mahdollisuuksia. Oma karttaamme todellisuudesta ja VALINTAMME ja nimenomaan se millaisia valintoja pidämme karttamme ( mielikuviemme ) mukaan mahdollisena.
Kenen kartta vastaa sitten todellisuutta.
Ei kenekään ihmisen kartta ole "todellisempi" tai "todempi" kuin jokin toinen.
Mistä syntyy hyvä suhde?
Hyvä suhde syntyy, kun kohdataan toinen hänen omassa maailmassaan - kunnioitetaan toisen ihmisen maailmankuvaa ja VIESTITÄÄN sen mukaan.
(Joustavuus - empatia)
kaikella kokemuksella on rakenne. Mitä tapahtuu, kun rakennetta muutetaan? Yleensä, kun muutetaan rakennetta, kokemus muuttuu samalla. Ts. löydetään kokemuksesta uusia puolia positiivisia vahvuuksia - voimavaroja jne.
Mikä on viestin merkitys ja sen tulkinta?
Viestin merkitys toiselle ihmiselle on sen herättämä reaktio riippumatta viestijän tarkoituksesta. HUOMAA...viestin takana oleva tarkoitus ei ole sen merkitys, sillä merkityksen määrittää vastaanottaja, ei lähettäjä.
Olisiko tässä jotain ainesta esimiehille ja työhyvinvoinnille - http://www.suwantokuha.com/
Jokaisella ihmisellä on voima varat toisin sanoen - muuttumisen eväät ovat olemassa, vaikka sitä ei itse tietäisikään.
Jos yksikin ihminen voi tehdä jotakin - voivat muut oppia tekemään samoin. Tämä on joskus tärkeää, jos muutoksella haetaan lisää innovaatiota ja energiaa tai halutaan päästä sellaisista toimista, jotka kuluttavat energiaa ja lopulta johtavat uupumiseen ja välinpitämättömyyteen, joka ei voi olla kenenkään etu. Silti näin usein toimitaan. Koska ei tiedetä parempia tapoja toimia tai toimitaan väärän kartan mukaan, näin viedään lokaan - yhteistyö ja energisuus ja sitä kautta kannattavuus.
Ihminen tekee aina parhaat valinnat niillä resursseilla joita hänellä on milestään käytettävissään. Vaikka valinnat olisivat kuinka hulluja tahansa on se paras valinta? ...mitä henkilö voi sillä hetkellä tehdä oman karttansa perusteella. Jos tarjotaan parempi mahdollisuus hän todennäköisesti ottaa sen käyttöönsä.
Mieti seuraavia...
Jokainen reagointi - jokainen käyttäytyminen voi palvella VOIMAVARANA. asiaa kannattaa todella miettiä, sillä tuon voimavaran siirtäminen johonkin tuottavaan voi saada ihmeitä aikaan.
Henkilö ei ole sama asia kuin henkilö? jokaisen käyttäytymisen takana on myönteinen tarkoitus - palikoita pitää olla tarpeeksi monta, jotta syntyy valinnanvaraa...
Se jolla on eniten joustavuutta, onnistuu parhaiten? Remember - kommunikaatiossa ei ole epäonnistumisia - vain palautetta.
Ihmettele aina arkipäiväisiä asioita ja ole niitä kohtaan utelias ja kokeilunhaluinen. ole joustava ja valmis uusiin ratkaisumalleihin. Positiivisuus kääntää negativisetkin asiat positiivisiksi - kokeile!
Ole siis voimavarakeskeinen - mitä se on? siitä puhutaan paljon.
Voimavarakeskeisyys on on löytää asioiden positiiviset merkitykset ja uskoa omaan muutoskykyyn, olla siis voimavarakeskeinen.
Oikeastaan kaikki on oikein pyrkimyksissämme kohti positiivista tavoitetta.
Minän itsetorjunta...
...usein minän on eheyden vuoksi ja säilyttämiseksi turvauduttava torjuntaan silläkin uhalla, että torjunta - torjuttu halu rajoittaa itsemääräämisen aluetta sisältäpäin...
Koskenlaskijaa
Eräs päivä
Jonakin päivänä on
on kaikki palaava mieleen.
Se tietty hautajaispäivä,
jolloin enkelit lensivät tästä kappelista,
kuin surun teatterista, vapaina.
Niiden persoonattomien,
kirjavien kukkalaitteiden imelyys,
ne ovat heitetty taivaalle kukkimaan
jäisiksi kimpuiksi.
Siellä ei ole sinulle tilaa mennä.
Hukuttavat kyyneleet on kuivattava,
vaikka kylmyys nousee sisään
ja suru tekee tunnottomaksi.
Taakse jäivät kaikki rakkauden illat kanssasi,
jolloin valui sade
ja me,
repien irti katot ja ihon.
Nyt on kaikki niin laulavaa,
korvia repivää kuiskausta,
mikään ei tullut helpommaksi ymmärtää kun lähdit,
kaiken teit vaikeammaksi hyväksyä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
