Reunamerkintöjä hulluuteen

Siitä lähtien, kun hoitotyöhön otettiin kvartaalitahti - on toiminta ollut onnettoman tempoilevaa.

Kliseitä kliseiden perään ja laadun suunnittelua ja parantamista - ilman mitään todellisia resursseja, ei rahapuolella - ei henkilöstöpuolella - ei määrällisesti ei laadullisesti.

Nämä kliseet voi ehkä tajuta mutta miten ne suhteuttaa toiminnan puitteisiin. Kun jatkuvasti mietitään, mitä otetaan pois ja satojen ihmisten aika kuluu tähän suunnitteluun, joka on tehtävänä mahdoton yhtälö.

Nykyhallituksen aikana se on käynyt yhä mahdottomammaksi. Maassa toimii yksityistämishalukkuus ja silti yritetään pitää kunnallisista hyvinvointipalveluista kiinni, joita ei enää ole ollut pitkiin aikoihin.

Tilanne on se, että juuri, kun joku on saatu opetettua tehtäviin, työsuhde päättyy.

Kysymys on seuraavasta - lapsilla, sairailla, ja vanhuksilla maksetaan pienen joukon ökyhyvinvointi - ja se ei yksinkertaisesti toimi. Nykyinen hallitus, joka jo valheellisten lupausten säestämänä pääsi hallitusvastuuseen - ei ole kyennyt nostamaan kansalaisten hyvinvointia yhtään - vaan päinvastoin ja lunta on tulossa tupaan lisää.

Välinpitämätöntä ja tietämätöntä sakkia, näin voi päätellä lausunnoista, jos mihinkään on enää uskominen. Kaikki toimivat pelinappuloina - tärkeintä on valat ja kuvitteellinen menestys, siinä ei lasten etu paina mitään.

Anekdoottina -vielä 80-90-luvulla ihmiset nauttivat hoitotyöstä, sitten tuli globaali kapitalismi, joka on tuhonnut ihmiset sielullisesti täysin ja antaa väärää signaalia koko ajan ja kaikesta.