Kuinka paljon naisen kannattaa uralle uhrata...

Onko järkevää antaa työn määrittää elämänsä? Mitä tämä tarkoittaa?

Jos, työ määrää elämän - mikä on se tunne, joka siitä syntyy. Suomessa on yleisesti ja koko luterilaisessa maailmassa - hyväksyttyä työlle uhrattu aika, vaikka oma itse ja perhe kärsisi.

Tilanteessahan työntekijä on hyväksi käytetty, tämä täyttää kaiken sen merkistön, silti ja ehkä siksi esimerkiksi ne, jotka tekevät pyyteettömästi pitkää päivää saavat kunnian ja kärsimyksen kruunun päähänsä - jopa burn outista on tullut hyväksytty muotisairaus - silloin, kun se ei ole todellinen hermoromahdus.

Työntekijä elää siis ristipaineessa - työn antama sisällöllinen tyydytys vai henkilökohtainen vapaus.

Miten on mahdollista saavuttaa tuloksellisesti ja laadullisesti jotain kestävää, jos joutuu ylittämään itsensä töissä ja joustamaan elämänsä työelämän vaatimusten mukaiseksi, joka sekään ei riitä - vaan epävarmuus työpaikasta kalvaa mieltä. Kohta jo puolet 15-45 vuotiaista naisista syö mieliala-lääkkeitä.

Ei nimittäin riitä, että tekee työnsä mahdollisimman hyvin, on myös huolehdittava itsestään - urheilla - pysyä hoikkana - miellyttää miestä - olla terve - ja nukkua hyvin -> jaksaakseen taas työelämässä.

(Voi täytyy keskeyttää hetkeksi - Formulat alkaa -> ilmaiseksi netistä. Ferrarit siis Monacossa eturiviin. Kyllä tuntuu hyvältä katsoa ilmaiseksi suoraa lähetystä ja vieläpä englanniksi selostettuna, jää pois turha suomiuho.)

Ihanaa...portfolion keruu hallitsee koko elämänaluetta - tavoite -> saada kaikki yhdessä elämässä. Naiset ovat säälittävässä ja toivottomassa asemassa. Omana asiakkaanani olevat ihmiset kertovat usein kuinka naiskollegat tuovat esiin miesvihansa ja ovat silti vallanneet terapia-alan melko hyvin. Kaikki kunnia heille. Enemmän käytännön rohkeutta voisi silti odottaa ja huumoria.

Työssä pitäisi ehtiä, vapaa-aikana, lomalla. Minne? Työholismi on paha sairaus ja hinta tasa-arvosta miesten kanssa työmarkkinoilla. Elämä kutistuu pelkäksi suorittamiseksi. Vanhana on sitten varaa pitää hauskaa...

Tietysti muuttuvia tekijöitä on paljon - ja yksi tekijä on velkataakka, joka on syntynyt ajatuksesta, että tavaralla ja menestymisellä mitataan identiteetti ja omana minänä olemisenoikeus - vapautus ahdistuksesta.

Mikä auttaa sitten tilanteeseen on ehkä - töiden määrän rajaus ja selkiyttäminen, kysymys on suostumisesta - mihin kaikkeen on valmis.

Tehyn lakon aikana kävi selväksi, että vaikka sairaanhoitajan/hoitajan työ on arvostettua ei hänelle kuitenkaan sopisi maksaa kunnon palkkaa - myös toiset työläiset,kuten insinöörit ja muut ekonomit olivat samaa mieltä, tajuamatta itse olevansa kaulaansa myöten duunareita. Puhumattakaan juristeista, joille älyttömät palkkiot ovat itsestään selvyyksiä. Jokainen vähälläkin järjellä varustettu ihminen käsittää, että "herrapelko" on antanut täysin moraalittomat palkkiovaatimukset - ei suinkaan työ tai sen vaativuus.

Seuraava pätee hyvin yksilöihin ja Tehyn lakkoon: "on sankarillista ilmaista vihaa vaikka on suuri vaara tulla hylätyksi - eli kiltti ja säyseä maksaa pienistä resursseista terveydellään. Kuka maksaa enne aikaiset sairaudet - kuolemat - veronmaksajat. Työnantajat viis veisaavat huolenpidosta, eräitä poikkeuksia luukuunottamatta.

Nämä kirjoitukset eivät ole tarkoitettu pilkunnussijoille ja samaa mieltä ei tarvitse olla - nämä ovat henkilökohtaisia huomioita elämästä Suomessa 2008.

Todellinen sankari uskaltaa järkyttää vallitsevia rakenteita. Vaikka otsikossa oli mainittu nainen - koskee tämä yhtä hyvin miehiäkin.