...menneen maailman suttuisissa varjoissa näkyy huominen...aamusta aamuun...illasta iltaan kohti loputonta yötä...
Jude Suwantokuha; toukokuusta toukokuuhun tarpeetonta matkatavaraa ja pieniä hermopillereitä - lopun lähetessä alkuaan, sinusrytmissä.
http://www.suwantokuha.com
Taivaalta hiljalleen satava pakkaslumi maalasi punaisen neilikan valkeaksi.
Miksi pudotit ne surusi toisten huoneisiin.
Pyyhittinhän sinulta kyyneleesi pois säälien
ja koko surusi siivottiin jäljettömiin.
Sinä se vain näit pahimman kaikesta,
vaikka oma sylisi oli kylmä kuin pimeys.
Kuin tyhjistä kuiluista, sinusta henkii sielun vilu.
Nyt me pyyhimme säälittävät kyyneleemme
ja lopetamme kyselyt siitä,
että elätkö, hengitätkö, oletko kadottanut kaiken.
Sinä kysyt, että onko tämä
kaikki oikein täällä maailmassa,
kun sinut jätetään makaamaan
kylmälle, hyljätylle vuoteelle.
Kivikin on lämmin, istu siihen
ja ole ajattelematta pahinta kaikesta,
vaikka se totta olisikin.
Sitten toivomme sinun lähtevän niin kokonaan pois,
että jälkesikin häviävät.
Me emme halua muistaa, että
olet edes kulkenut täällä.
Me kyllä jäämme näihin huomeisiin tyhjentyneenä sinusta.
Ensimmäistä rakkaudessa on olla avoin, osoittaa syvää kunnioitusta toista kohtaan, antaa toisen olla oma itsensä, antaa syvimmän hänessä tulla esiin. Siinä otetaan vastaan kaikki mitä toisella on annettavaa; suurempaa iloa ei voi kenellekään tuottaa.
www.suwantokuha.com
Minkä yö voikaan valvovalle.
Unettomalle velloo yö ivallisena.
Se kiemurtelee ilkeinä matoina,
kunnes äänettöminä saapuvat
auringonsäteet
saavat ne pakenemaan.
Ja uneton valvoo yhä.
Ajatuksetkin.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti