perjantai 16. toukokuuta 2008

Rappion tulemisen odotus


Rappion tulemisen odotus

Rappion tulemisen odotus

Lahoavat hirsiseinät itkevät
ja vesi valuu raoista.
Kuin kyyneleet`

Nurkissa kukkivat turkoosit homeruusut, poimittaviksi.
katoissa kirkuvat reiät, kuin tyhjät suut.

Ja portaiden risanruskeat aukot kurkkivat.
Täällä levittää viittaansa rappio.
Näen tämän talon kuolevan ja se on minunkin kuolemani.

Täällä lehahtaa lentoon levoton ajatus
loputtomasta yksinäisyydestä.

Ei kommentteja:


Matkalle päästäkseen on pysähdyttävä...