Sukari ja Ideapark sekä perhearvot

Muutama ajatus Sukarin puheista ja perhearvoista sekä kansanedustajien vaalirahasta, joka pyykki nyt yritetään pestä puhtaaksi nopeilla muutoksilla.

Ideaparkkiin sen enempää puuttumatta - Sukarin ajatus oli se, kuinka yhteinen kauppamatka kulutushelvettiin, on yhteinen positiivinen ja perhettä yhdistävä kokemus. Onko asia näin - vai onko Sukari tahtomattaan heittämässä väärää karttaa ( jujuttamassa arvojaan muille) vai onko hänen oman mielen karttansa todellisuus jo niin harhaanjohtava, että hän uskoo asian olevan näin. Tällaisten vaikutelmien ja omien mielikuvien tuominen esiin ikään kuin totuuksina, on sudenkuoppa, johon en toivoisi kenenkään ajattelematta ensin putoavan. En syytä Sukaria - hän on ilmeisen taitava ja aikaansaava liikemies ja tekee paljon työtä niiden asioiden eteen, jotka ovat hänelle tärkeitä.

"Vaikutelma" siitä, että yhteiset ostosmatkat olisivat perheyhteisöä rakentavia ja yhteisesti sovittuja asioita, on kuitenkin illuusio. Se on rahan ja tavaran uskoa - sekä keinotekoisten elämysten, jotka ovat oikeastaan vastakohta oikeille elämyksille. Koska ei ole elämää halutaan ostaa elämä. Lapsilla on tuskin sananvaltaa siitä menne mennään. Vanhemmathan "kasvattavat" lastaan - tieten - tai tiedostamattaan. Kasvatusta ei sinänsä tarvita, jos suhteet ovat oikeat - rakkaus / vastuu, joka selvyyden vuoksi on myös rajojen asettamista, vaikka lapsi luonnollisesti omassa kasvuprosessissaan vastustaa erilaisin mielenilmauksin.

Lapsen elämysmatka on se, että äidillä ja isällä on pyyteetöntä aikaa lapselle ilman mitään lisävirikkeitä. Perusideologinen ajatus siitä, että raha ja ostamien ovat toimintoja jotka korvaavat aidon yhteyden toiseen ihmiseen, on täydellisen väärä - siinä ei tarvita "kolmatta pyörää". Tätä yhteyttä ei synny kauppakeskuksissa, siellä ei synnytetä rakkautta, josta oma identiteetti saa voimansa ja lopulta kasvaa omaksi minäkseen/sinäkseen.

Oman heikkouden peittämiseksi valitettavasti on nykyvanhemman tehtävä ostosmatkoja ja elämysmatkoja tyydyttääkseen tyhjän mielensä. Rakennetaan ulkokuorta sisäisen heikkouden peittämiseksi. Ongelmahan ei ole mitenkään lasten vaan lasten vanhempien, jotka koettavat täyttää tyhjyyttään mitä mielikuvituksellisimmilla keinoilla ja joka usein johtaa häpeään ja syyllisyyteen, joka vaikuttaa koko perhedynamiikkaan. Tästä kertoo lisääntyvät erotilastot- lasten - ja nuorten pahoinvointi, häiriökäyttäytyminen etc.

Kauppamatka voi olla suuri elämys - mutta se ei ole mikään argumentti, ajatellen perhettä ja sen hyvinvointia. Matka kioskille syömään yhdessä jäätelöä tai retki luontoon, jossa eväät ovat tehty yhdessä kotona omaa tuhat kertaa suuremmat arvot kuin kauppakeskukseen rynnivät lapsiperheet. Surullista on, että tämä kertoo vain pelkän olemisen vaikeudesta ja oman elämän menettämisestä tavaralle ja rahalle, josta kuitenkin viime kädessä kuolemaan tuomittu, kuolema vapauttaa... inhottavan totta mutta ah...niin paradoksaalista. Ei siis olekaan helppoa tietä - kauppakeskuksesta ei saakaan uutta elämää, kuten PC- pelissä...

Menkää kauppakeskukseen, ja katsokaa - montako onnellista lasta siellä näkee. Tavara/ raha yhdistää perheen ohikiitäväksi hetkeksi ja usein törsäämisen jälkeen tulee ansaittu krapula. Kuvitelma ostamisen ja kuluttamisen onnesta on absurdiudessaan jo melko pöyristyttävä ja avaa näkymät nykyiseen juomakulttuuriin ja pahoinvointiin.

Vaaliraha ja tahdon asia
Kansanedustajien vaalirahailmoitusten täyttämättä jättäminen ja asian koetetaan peitteleminen nyt selityksien tulvalla, on mielestäni selvä osoitus taas siitä kuinka kansanedustajat ja eräät muut ryhmät saavat ikään kuin muita enemmän "valtaa" käyttäytyä mielensä mukaan. Mieleeni tulee nyt ensimmäiseksi pääministeri Vanhanen ja Tuija Brax. Tiedän, että tämä on heidän velvollisuutensa ja, että he eivät ole sen enempää syyllisiä tai huonompia tai parempia kuin kukaan muukaan. Vanhanen kärsii jo hieman luottamuspulasta, joka ei ole välttämättä hänen oma vikansa, siksi hänen sanomisiaan syynätään nyt suurennuslasilla - siis ei tuo asia nyt selityksillä parane sinänsä - totta kai nuo muutokset ovat tarpeen mutta tämäkö on vaalilupausten/valheiden lisäksi se ainoa asia missä ollaan epärehellisiä. Hiljakkoin puhuttiin seksuaalisesta ahdistelusta eduskunnassa, Tv -lupa oli muistaakseni jäänyt monelta maksamatta - jalasmökeistä nyt puhumattakaan.

Yleensä ja erikseen on ikävää, kun kadulla kuulee kuinka kansanedustajia herjataan roskajoukoksi ja oman edun tavoittelijoiksi. Onko näin? Eivätkö he sitten edustakaan pienoissuomea - ovatko suomalaiset ahneita oman eduntavoittelijoita. Mielestäni eivät mutta siihen on myös syypäitä niissä, jotka eivät vaivaudu äänestämään, koska se ei vaikuta - ei varmasti vaikuta, jos äänestät tietämättä, ketä ja miksi äänestät tai "olet puolueuskollinen periaatteen mies/nainen" ... ja syynsä on myös median toitotuksella - "nyt saa näyttää" ja "kuluttaa"...mistä tämä kertoo muusta kuin lisääntyvästä pahoinvoinnista ja narsismista, jossa syyllisyyden takaa annetaan lupia ohi ikiaikaisten moraali ja eettisyyden käsitteiden. Haetaan synnille oikeutta - omin luvin ohi Jumalan. Aika paha juttu ja kertoo mielestäni jo paljon siitä kuinka kaiken naamiona toimii - muka "terve mieli"...

Laki muutosta Braxin mukaan tähän vaalirahamuutoslakiin ei saada mutta sairaanhoitajien irtisanomiset estettiin nopeasti sanktioiden uhalla, jopa monien mitä mielikuvituksellisempien rangaistusten muodossa. Tämäkö on tasa-arvoa. EI: Tämä on nyt se "tahdon asia" sairaanhoitajat syyllistettiin työntekijöinä - ammattinsa harjoittajina ja yksilöinä, valtiovallan toimesta.

Mikä on, kun ei luova ja vastuullinen ote kelpaa nyky-yhteiskunnassa, jossa tämä innovatiivisuus olisi erittäin tarpeen. ----tämä "herruusintressien" väkisin läpiajaminen on mahdoton yhtälö ja paha dilemma koko suomalaisessa yrityskulttuurissa. Kitka - vie aina osansa, tämä pitäisi nyt ensimmäiseksi ymmärtää mutta onko ymmärtäjää. Sokeat osakkeenomistajat ovat joukko täysin vastuuttomia oman edunajajia - siksi yritysjohto ja sen palkitseminen miljoonilla ei tuo parasta tulosta, koska johdon ja työtätekevien välille syntyy aina enemmän kitkaa, joka syö tuottavuutta. Jos joku ei käsitä mitä tuo kitka on - niin se on, muutosvastarintaa, kontrollia ( joka vaatii investointeja) ja pahimmillaan se on sitä, kun ihmiseltä viedään hänen illuusionsakin vapaudesta - työnantajasta riippumattomasta ajasta ja eksistentiaalisesta ahdistuksesta.

Miten voi voida hyvin, jos alhaalta ylös saakka kaikki voi huonosti - tai pikemmin eivät kykene tekemään työtä, josta heidän todellinen identiteettinsä saisi tarvitsemansa käyttövoiman. Työn vaihto- ja vertaissuhteiden pitäisi olla siedettävässä suhteessa, jotta tuottava ja mielekäs työ olisi mahdollista.

Pitää miettiä - mikä on se asia - ponnin, joka saa ihmisen tekemään työtä. Miettikää vaikka Väinö Linnan; Täällä Pohjantähden Jussia...eikö se ole oman subjektiuden- itsemääräämisoikeuden, mielivallasta vapautumisen ajatus. Jos niihin ei ole mahdollisuuksia - ei myöskään ole mielekästä odottaa tuloksia - pidemmällä aikavälillä tämä vie kaaokseen ja anarkistisen toiminnan lisääntymiseen.

Palaan vielä edustajien laiminlyönteihin. tämä on ilmeisesti ollut maan tapa - silloin, kun se on ollut mahdollista piilottaa kansalta mutta nyt on tilanne toinen. Ei pidä yrittää jujuttaa kansaa ja pitää sitä tyhmänä - suomalainen ei ehkä heti näytä tunteitaan mutta tarpeen vaatiessa on aika kova-pala. Ja sitten toiseksi toivoisin erityisesti vuorovaikutuksen ja yleissivistyksen näkyvyyttä edustajissa muutenkin kuin kielitaitona.

Tähän lopuksi - toivoisin, että lasten vanhempien ei tarvitsisi antaa "vaikutelmia" vaan he eläisivät synergisessä rakkaussuhteessa, joka antaa lapsille parhaan mahdollisen turvan ja turvaa terveen identiteetin, joka on oma ja ei ole lokeroitavissa. Leikkikää vaikka pikkukivillä- tehkää se yhdessä, siinä on tuhat kertaa enemmän itua. Silti voitte tehdä kauppamatkoja yhdessä, jos lapsi haluaa lähteä mukaan - eikä sitten huuda siellä kauppakeskuksessa täyttä kurkkua tyytymättömyyttään, kun ei saa sitä ja tätä.