Eilen aamuteeveessä ANOREXIA....

Eilen aamuteeveessä käsiteltiin sinänsä vakavaa aihetta - anorexiaa, johon kuolleisuus sairastuneista on noin 4-6%, riippuen hieman kuinka asiaa tarkastellaan.

Ohjelmasta sai käsityksen, että kaksi ihmistä - psykiatrian erikoislääkäri ja yleislääkäri ovat ne johtavat hoitotahot, jotka sitten potilaan hoitavat.

Ensinnäkin preventiivisessä vaiheessa on perhesuhteiden politiikka - yhteiskunnan arvot yleensä. Laihuuden lisääntyvä ihannointi, johon mallifirmat ja muotisuunnittelu vaikuttavat suurelta osin, voimatta tehdä muka asialle mitään. Tähän, jos johonkin sopisi selvä laki - eli alipainoiset ja ylipituiset mallit eivät saa tehdä töitä ja olla esimerkkinä muille, aivan kuten alaikäiset eivät saa ostaa viinakaan.

Mallitoimistojen on turha pestä käsiään ja esittää voimatonta - tahdottomuus paistaa läpi.

Anorexia on monimuotoinen sairaus, jonka syntyyn on myös paljon tekijöitä. Meillä Suomessa lääkäri kirjoittaa reseptin ja tapaa yleensä psyykenpotilaita silloin, kun nämä ovat sairastuneet, siis myöhässä. Kouluterveydenhuollon alasajo näkyy myös tässä. Kouluterveydenhuolto olisi tärkeä linkki ennaltaehkäisyssä mutta vain yksi osa sitä ja oikea relevantti tieto, joka puuttuu usein myös ns. ammatti - ihmisiltä sekä vuorovaikutuksen heikkous ja empaattisen kontaktikyvyn otto.

Yleisten ja yksityisten ihanteiden makro- ja mikrotasolla ja suhteiden politiikka kokonaisuutena ajaa sairastumaan. Jos tämä sairaus on sisältä päin vielä hyväksytty on sen kehittymistä vaikea huomata. Nykyinen "syömis - lihavuus - laihuus - terveellisyys - liikunta keskustelu on fokusoitunut lähes kaikkeen, ihmissuhteisiin, elämän laatuun, elämän mahdolliseen pituuteen, joka on kaikista absurdein ja toisaalta se paljastaa koko tämän ajattelutavan olevan itsessään sairas - siinä kuolema yritetään välttää. Kuolema ja elämän rajallisuus voidaan voittaa tietyillä säännöksillä ja elämän tavoilla - syyllistetään ihmiset ja varsinkin joku tietty ihmisryhmä, tietämättä mitään metaboliasta ja siitä kuinka ihmiset ovat yksilöllisesti huomattavan erilaisia - mikä onkin ollut siunaus. Nykyinen lihavuus - laihuus keskustelu muistuttaa lähinnä splittausta, jota se osin onkin, koska aina on pelissä myös jonkun etu - ja valta sekä raha. Asiat eivät ole lainkaan mustavalkoisia, vaan on syytä osata lukea koko skaalaa.

On hyvä, että asioihin puututaan, tietyllä tasolla ja kerrotaan asioista joiden arvellaan ja tiedetään vaikuttavan tietyllä tavalla, silloin ihmiselle jää vapaus valita ja silloin hän usein valitsee oikein ja vasatuulisesti. Vastuun antaminen lisää vastuun ottamista, kaikkea ei tarvitse aina kieltää.

Mitä tulee sitten anorexian varsinaiseen hoitoon. Lääkäreiden osuus on ehkä 10%, terapeutin osuus voi olla 20- 30%, moniammatillisen työryhmän osuus 10%, resurssit tietenkin määrittelevät paljon. Potilaan oma osuus on 100%, johon kaikki tämä edellä mainittu hoito ja sen toteuttaminen tähtää. Eli kuten aina - ongelmat ratkaistaan niillä keinoin, joita on käytettävissä ja jotka palvelevat potilaan tarpeita so. jos anorexia palvelee tarpeita paremmin valitaan se, tässä on se dilemma. Potilaan oivalluksesta on kyse. Nämä luvut ovat minun omiani eivätkä perustu mihinkään näyttöön - tarkoitus on selventää, että hoitoon osallistuu useita henkilöitä ja ammattiryhmiä.

Psykiatriahan on usein sekoitus kliinis-lääketieteellis - biologis - psykoanalyyttista psykiatriaa, että se jopa usein kilpailee sekavuudessaan potilaan sairauden kanssa, varsinkin, jos potilastapaamisaikaväli on puolivuotta tai vuosi ja silloinkin uusitaan reseptit.

On turha tehdä vakavasta aiheesta huonoja ohjelmia - ne saavat vain ihmiset hämmennyksiin ja johtavat harhaan väärillä mielikuva-anneillaan. Kysymys ei siis ole "ihmeidentekijöistä" vaan arkisista asioista. Se tarkoittaa sitä, että on syytä lyödä molemmat jalat tiukasti maahan ja todeta: " Tämä on se maa, josta olen lähtöisin, ja tästä maasta ovat lähtöisin myös kanssamatkustajat." Se usein rauhoittaa ja tuo takaisin tähän päivään ja saattaa jopa siten herättää todellisen halun auttaa ja olla läsnä. Läsnäoloa tässä tarvitaan kaikkien taholta - mitä se sitten on - sitä on varmasti jokaisen syytä miettiä tahollaan.